<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen illalla paleli ja väsytti. En mitannut kuumetta, mutta jo hyvissä ajoin siirryin vapaaehtoisesti sänkyyn surffailemaan. Ruokakaan ei maistunut, mutta kun en ollut syönyt koko päivänä, kuvittelin sen parantavan oloa ja antavan paremman unen.

 

Kissan viikset, siinä minä suttura vasta virheen teinkin. Heräsin yhden jälkeen siihen, että oksetti. Ja p*skatti. Vessa kutsui. Onneksi lavuaari on strategisesti oikeassa paikassa, että molemmat toiminnot onnistuivat yhtä aikaa. Onneksi en ollut syönyt paljon. Nytkin lavuaari nimittäin meinasi tukkeentua. Onneksi se aukesi.

 

Jäljet siivottuani nukuin rauhallisesti. Päätin aamupalaksi nauttia näkkäriä, sehän on klassista jälkihoitoruokaa ruikuliin. Ja parempi olikin ottaa kuivaa leipää, vaalea leipäni oli jämähtänyt homeeseen. Syön todella vähän leipää kotona, oikeastaan vain viikonloppuisin. Minulla pitäisi olla pieni kaappipakastin. Lisään sen joulupukin listaan. Sinne menisivät hyvin sienet, porkkanaraaste, ruoka-annokset ja leipä.

 

Olo on ontto ja kevyt. Tekisi mieli lähteä ottamaan valohoitoa, mutta jos nyt vielä hetken odottelisin, että miksi tämä elo tästä muuttuu. Ei tosin palele enää. Ehkä se vain oli joku vatsataudin poikanen.