<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olin eilen illalla pyykkituvassa, kun esinhenkilöni soitti valittaakseen, ettei hänen conf.call ohjelmaansa ollutkaan asennettu koneeseen, kun se tässä vaihdettiin uuteen. Että voisinko antaa noottia it-henkilölle, kun töihin pääsen. Oliko minulla mitään muuta keinoa, jolla saisin homman toimimaan. Ehdotin soittoa yrityksemme käyttämälle puhelinyhtiölle, hekin tarjoavat kokouspuheluita ja tiedän jopa, että meillä on siellä jemmassa pari linjaa itsenäisemmän toiminnan ajoilta. Ei kelvannut. Linja katkesi pienimuotisen ärinän saattelemana.

 

Jäin himppasen hämmästyneenä tojottamaan eteeni. Mietin, että onneksi olen jo näinkin vanha, nuorelle ihmiselle tuo olisi ollut silmät avaava kokemus siitä, miten viksuna ja vilmaattisena pidetty ihminenkin osaa huonon hetken tullen olla pieni. Soitto nimittäin oli aivan turha. Minulla ei ole firman sponsoroimaa nettiyhteyttä, kun olen vain alempi toimihenkilö, enkä muutenkaan voi tehdä tuossa vaiheessa iltaa yhtään mitään asialle. Esihenkilö kaatoi siis saavillisen kakkaa niskaan, koska häntä itseään harmitti.

 

Ymmärrän, samaa on tullut itsekin tehtyä Luonnonvoimalle. Mutta puolustukseksi sanoisin, että inhosin Luonnonvoimaa siinä vaiheessa niin paljon, että henkinen paskanheitto oli pienintä mitä pystyin tekemään. En kuitenkaan tappanut enkä vahingoittanut fyysisesti. Mutta pomoni kyseessä ollessa kuvittelin hänen jopa jossain määrin pitävän minusta. Siis ihmisenä ja työkaverina.

 

Piti tai ei, jonnekin näköjään piti päästä henkisesti burppaamaan. Se oli sitten minun korvaani. Toivottavasti vaimoparka ei kotona saanut osaansa. Puhumattakaan siitä kollegasta, joka alunperin järjesti puhelun. Harmillista, että fiksu ihminenkin osoittautui tyhmäksi. Toisaalta olisihan se pitänyt jo arvata tällä iällä, kukaan meistä ei ole täydellinen.

 

Mitäkös mää täällä kirjoittelen? Heh, seminaari alkaa vasta kymmeneltä. Aikaa on, vaikka lampaat söis. Vaikkakin kai se on joku jakku etsittävä päälleen ja pestävä tukka ja juotava kahvia ja matkustettava koko kaupungin halki. Jotta enköhän laita töpinäksi. Hopihopi.