<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jos yhteistyökumppani tarjoaa mukavalta kuulostavan tapahtuman, on jossain muodossa nieltävä se katkera kalkki, kaikesta täytyy maksaa. Eilen illalla ennen teatteriesitystä oli järjestetty jännittävä rastitapahtuma (kerää vastauksia arvontalipukkeeseen), johon olisi pitänyt sitten osallistua. Jos ruoka olisi ollut hyvää, olisin saattanut osallistuakin. Tästä varmaan jo arvaa, millaista ruokaa oli tarjolla. Puoliraakoja vihanneksia, vihreätä salaattia (ei edes oliiviöljyä!), teollista vaaleata valmiiksi siivutettua leipää ja käsittämättömän mauton kanapastasössö, jota eräs kollegani kuvaili tarjoavansa perusmätöksi ala-asteikäisille lapsilleen, kun kiire oli. Gourmetia ei tämä tarjoomus ollut nähnytkään, terveisiä vaan Sodexholle. Käyttäisitte edes pippuria ja valkosipulia, yrttejä. Tai suolaa. Jotain. Ketsuppia?

 

Sitten toinen kauhun paikka, kyllähän näytelmän nimessä esiintyi Disney, mutta minä kai sitten en ajatellut. Olenhan blondi. (Minä nyt yleensäkään juurikaan ajattele...) Kuvittelin innoissani näkeväni sen vanhan sadun pohjalta tehdyn musikaalin. Sen missä varakas kauppias eksyy lumimyrskyssä hirviön linnaan ja poislähtiessään mokaa taittamalla ruusun nuorimmalle tyttärelleen, joka tietysti on kaunis ja vaatimaton eikä tahdo tuliaisiksi mitään muuta. Hohhoijjaa, ei sinne päinkään. Tässä versiossa mikään ei ollut ennallaan, tai olihan siinä kaunotar ja hirviö.

 

Onneksi musikaalit ovat viihdyttäviä, värejä, meteliä, tanssia, laulua ja musiikkia. Jaksoin loppuun, mutta en saanut sitä mitä tulin hakemaan. Oli vähän ontto olo. Kaikki kaunis pilataan ja sokeroidaan. Epäreilua.

 

Ennen musikaalia kävin Alkossa, huomenna kun on joku kiva ruokapolkkatapaaminen tiedossa ja muutenkin minusta ihana hamstrata ja kerätä varastoja. Ja nyt voi, kun juojia on vain yksi ja potentiaaliset vieraat. Ei minun mitään tarvinnut jonottaa, mutta kun tulin ulos, olivat jo kerenneet janoiset muodostaa kivan suoran jonon. Ja tietysti joku prkleen kuvaaja just rappasi kuvan, kun minä käpöttelen Loiste-pokkari kassini kanssa ulos. Toivottavasti en näy missään lehdessä. Äitee saisi paniikki- ja paskahalvauksen; voi ei, tyttäreni juo! Eihän yli nelikymppinen nainen voi edelleenkään äitinsä mielestä osata käyttää alkoholia.