<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
...olisi hyvä, jos olisi vaikka lemmikki. Voisi kirjoitella siitä ja sen toilauksista. Mutta kun ei ole, niin minulla ei taida olla muuta kerrottavaa kuin että löysin optimaalisen julkisen kulkuvälinereitin kotoa töihin. Aikaa menee edelleen se sama 50 minuuttia, mutta missään vaiheessa ei tarvitse juosta kieli vyön alla eikä kävellä puolta kilometriä pysäkiltä toiselle. Hip hei huraa.
Ainoa huono puoli reitissä on se, että ensimmäiseltä pysäkiltä hyppää samaan kyytiin yksi mielenterveystäti, joka polttaa tupakkaa silleen hullujenhuonesopivasti eli pitkiä kuuluvia imuja vedellen. Sen lisäksi täti on päättänyt että olen kiva juttelukaveri. Minä en ole edes poikakavereilleni tai puolisolleni ollut kiva juttelukaveri aamuisin. Puhumattakaan siitä, että näen hänessä oman tulevaisuuteni, kunhan suvussani kuljeksiva mielipuolisuus nappaa minut.
Varmaan pitää vaihtaa takkia ja hattua, jospa tätsy ei tunnistaisi minua huomenna. Jos vaikka laittaisin toppatakin niskaan.