<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tapasimme toveri VP:n kanssa eilen makustelun merkeissä. Nautiskelimme Ravintola Töölönrannan joulubuffetin pitkän kaavan mukaan (ei valokuvia tällä kertaa, olimme kuulema lomalla). Aikaa kului, ruoka maistui, tilkkanen juomaa samalla, seura nyt tietenkin oli aivan parhautta. Savo-Karjala—maaottelun paikka, taisi tulla tasapeli.

 

Ruuan humalluttamina päätimme kävellä Töölönrannasta Alppilaan, jotta jos edes vähän maha laskisi. Naureskelimme, että kävely oli hyvää harjoittelua tulevaa rollaattorimummo-elämäämme varten, sen verran hitaasti sujui kiipeäminen mäkeä ylöspäin.

 

Weeruskassa oli jotain polkkaajia ihan joka paikassa. Enimmäkseen he olivat yhdessä läjässä muutamassa nurkkapöydässä, mutta eihän sinne mitään mahtunut. Seurasimme tilannetta kauempaa ja haastelimme tuttujen kanssa, jotka sattuivat bongaamaan kaksi epäilyttävän hiljaista ja kaukaisuuteen tuijottelevaa daamia, joista välillä lähti jotain painokelvotonta mutinaa viitaten ruuan määrään ja laatuun. Hyvä näin.

 

Kahdentoista maissa luovutimme ja siirryimme odottelemaan ratikkaa, parin Koskelan hallille vievän ratikan turhan odottelun jälkeen siirryimme toiselle puolelle ja pääsimme seuraamaan nuorison juoksuaikasiirtymistä baarista toiseen. Kamala huuto voi lähteä ihmisen lapsesta.

 

Note to yourself: jos tahdot seurustella ihmisten kanssa, ei kannata syödä tolkuttomasti. Se ilmiselvästi vaikuttaa puhekeskukseen ja ajatteluun lamaavasti.