<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Elelen täällä taas äkillisen ahdistuskohtauksen vallassa. Aloin syöttämään nettipankkiin laskuja. Jumalauta. Mistä niitä oikein riittää? Hyvä uutinen on, että tilini näillä näkymin kattaa kaikki menoni, mutta milloin ihmeessä minä pääsen luottokorttivelastani eroon? Tällä vauhdilla en ikinä. Olisi edes ollut kivaa velkaa tehdessä... Aina kun lasku näyttää hivenen pienemmältä, lyödään eteen joku joutava punanuttuisten juhla, joka saattaa keikauttaa kokonaan talousparkani.

 

Kyllä se tästä, kunhan taas rauhoitun hivenen. Asioilla on tapana järjestyä. Ja kun vaan pidän pääni kylmänä ja sanon jämäkästi ei kaikkeen epämääräiseen ja sellaiseen, jota ei ole listalla, minulla on sauma selvitä myös joulusta ilman bankrottia. Mutta vahva siinä saa olla, nimittäin tiedän millainen Luonnonvoima on kaupassa. Ehkä viisaampaa tehdä ostokset itse sillä välillä kun hän on töissä. Sekin onnistuu. Hah, ja niinhän minä teenkin!

 

No niin, toimintasuunnitelma tehty parin viikon päästä koittavaan ahdistuspaikkaan. Nyt voi taas keskittyä tähän päivään. Luonnonvoima aiheuttaa taloudellisia vaatimuksia myös tänään, koen moraaliseksi velvollisuudekseni auttaa vielä jonkun aikaa. Pakkohan aikuisen ihmisen on vihdoin viimein oppia hoitamaan raha-asiansa aivan itse, lopetettava joutavanpäiväinen krääsän ostelu. Kaikenkaikkiaan hoidettava itse oma elämänsä (tai sitten vinguttava rahaa äidiltään, eikä ex-puolisoltaan).