<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ennen heräämistäni näin unia kuihtuvasta vanhasta naisesta. Ei jäänyt mieleen olinko se minä vai joku muu. Muistan vain ahdistavan tunteen. Johtuneko siitä, että mietin eilen, miltä kuoleminen tuntuu. Että miltä se viimeisen henkäyksen vetäminen tuntuu ja mitä sitten tapahtuu. Sinänsä kuolema ei pelota, mutta kipu pelottaa. Entäs jos se sattuu?

On mullakin ajatukset.

Taivaasta tippui kaksi takkia. Toinen frouvakäyttöön, eli töihin ja muuhun edustukseen, toinen sitten hivenen arkisempi, mutta erittäin sopiva talveen, loskakeliin ja työmatkailuun. Eikä maksanut kuin kolmekymppiä. Kiitos kiitos kiitos, sinne minne kiitos kuuluu. Minut on jälleen pelastettu sekä paleltumiselta että shoppailuahdistukselta. Inhoan sovittamista ja ahtaita koppeja. Milloin kauppoihin saadaan sellaiset tietokoneohjatut näytöt, joistaa voi nähdä itsensä joka kulmasta vaate päällä ilman sovittamisen hikeä ja tuskaa?

Onkohan minussa jotain vikaa, kun en tykkää ostella itselleni mitään? Muille kyllä löytäisin ties vaikka mitä.