<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En aio viettää tipatonta tammikuuta. Tai en ainakaan mainosta olotilaani sellaisena. Saattaa hyvinkin olla, että tässä kuussa ei tule otettua kuin muutamia alkoholiyksiköitä, jos hyvin käy. Jos käy huonosti, pönötän pienessä sihneessä kaiken aikaa. Sitten kokeilen helmikuussa uudelleen.

Viinan hintakin sitten nousi. Aika mitätön ja kosmeettinen korotus minun mielestäni. Jos vaikka kossupullon hinta nousee eur 1,10, niin kuka sen jättää ostamatta? Taas menee suomalainen alkoholipolitiikka perse edellä puuhun. Mutta menköön, ei tuo minua haittaa. Paljon mukavampaa olisi ollut, jos viinan hintaa olisi laskettu vielä lisää. Joisivat ne suurkuluttajat itsensä pikapikaa hengiltä, meillä muilla olisi varaa tehdä enemmän testejä tieteen nimissä, ostella erilaisia drinksuja ja kokeilla niitä.

Eilen sain kokeilla miltä maistuu marttojen punatähti. Hyvää oli. Aika laimeasti sanottu, juoma oli erinomaista! Yhden join. Sen lisäksi alkoholia tuli nautittua tiramisussa. Mutta lasagne upposi aivan vissyveden voimin. Kiitos, olen aina nykyään kiitollinen, kun saan uuniruokaa. Uunin ehjääjä ei edelleenkään ole käynyt.

Luonnonvoima taas pommitti alkoholin vaikutuksen alaisena koko illan ja näköjään vielä yönkin. Voi sitä raukkaa! Että voi olla ihmisellä vapaa-ajan viettotapa! Oikeasti säälin häntä välillä niin paljon, että unohdan inhota. Tai siis, en minä muuta inhoa kuin humalaa. Ja sitä kännisen rakkautta, jota oikein ulvoa pitää. Kun minä olisin oikein kova ja vittumainen ihminen, ja pystyisin pitämään kovistelulinjastani kiinni, niin kai saisin hänet vihaamaan itseäni. Jos edes sillä tavoin pääsisi raukka irti rakkaudestaan. Vaan ei juutana, kun olen liian kiltti, välillä jaksan kuunnella, sitten toinen elättelee toiveita ja kasvattaa pilvilinnoja.