<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Trinkets and trash, siinäpä eilisen aihe. Etsin yhdelle ameriikan tiimille lahjoja hyvin suoritetusta työstä. Projektin vetäjän mukaan yllä oleva kelpaa, mutta eipä muuten kelpaa minulle. Ei anna sisu myöten lähettää mitään pashaa maailmalle. Toisaalta kyseessä saattaa olla amerikkalainen sanontakin, mutta kun minulla on ikävä kyllä tapana ottaa asiat kirjaimellisesti, niin melkein loukkaannuin jo työntekijöiden puolesta.

 

Jos vain pomoni ei irtisano minua, pyydän päästä englanninkielen kurssille. Kertaus on opintojen äiti. Sitä paitsi muutenkin kielitaitoni on latistunut. Aikaisemmin lueskelin reippaasti kirjoja englanniksi, nyt en edes muista milloin viimeksi olen lukenut jotain englanninkielistä hömppää, suomenkielinenkin on vähän vaiheessa. Paitsi että eilen meni yksi juuri saapuneista kirjoistani.

 

Toisenlaista sananselityspeliä aivan suomeksi pelasin toiselle puolelle maapalloa. Ex-poikaystävähän se sieltä lähestyi. Onnistuimme pitkäaikaisen tapaamistauon jälkeen ymmärtämään toisemme väärin. Sitten minä naisellisesti murjotan ja hän miehekkäästi paikkailee sanojaan. Melkein jo huvitti. Ilmeisesti koen turvalliseksi flirtata maapallon toiselle puolelle, mutta mitenkäs sitten suu pannaan, kun herra saapuu takaisin, ja pitäisi ottaa sanasta naista? Hyvähän se on tekstiviesteillä elvistellä...

 

Kolmas sana on polanne. Niitä on ollut paljonkin työmatkan varrella. Välillä joutuu kävelemään jopa ajotiellä, kun jäiset p o l a n t e e t ovat vallanneet kävelytien. Po lan ne, sitä voi maistella. Fyysinen kontakti tuntuu kipeämmältä kuin sana suussa. Kyllä suomi vaan on hieno kieli.