<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Isäni on keksinyt tekstiviestien lähettämisen salaisuuden. Onneksi hän ei edelleenkään saa puhelinta kuin päiväsaikaan (osastolla siis edelleen) ja onneksi minulla on puhelin enimmäkseen äänettömällä jo Luonnonvoimankin takia. Eilen haastatteluun odottaessani en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun lukemattomissa viesteissä oli neljä viestiä isältäni. Aiheet olivat huoltajaksi ryhtyminen (siis mikäli oikein ymmärsin, hän toivoi minusta huoltajaa itselleen, ei tule muuten onnistumaan!), lääketieteelliset uutiset (verenpaine, muut tunnistamattomat arvot, todennäköisesti diabetes-liitteiset), hänen matkansa maailma ääriin (hän kun ei kuulema tähän paskamaahan enää jää hetkeksikään) sekä kysymys siitä, tahdonko hänen autonsa vai laittaako hän sen seisontavakuutukseen. En todellakaan tahdo autoa, enhän minä näe ajaa sillä, toisekseen sitten minun pitäisi suostua kaikkiin muihinkin kotkotuksiin moraalisista syistä. En suostu.

 

Ottoveljeni kävi oikean velipoikansa kanssa pikavierailulla. Sain käsittämättömät älämölövehkeet (lue: kaiuttimet), joissa kuulema bassovahvistimen kun päälle laittaa, mökä kuuluu seuraavaan piirikuntaan. Nyt on siis jenkkapeliosastokin hoidossa, tietokoneesta kun löytyy cd-asema. Eikä maksanna mittään. On se ihme, miten tavaraa tippuu ovista ja ikkunoista, kunhan hiljakseen toivoo ja odottelee. Se kirjahyllyn rahoituksen kerääminen nyt kieltämättä hivenen tökkii, mutta kaikki aikanaan.

 

Haastattelu oli miellyttävä tilaisuus. Perästä kuuluu vielä tämän viikon loppuun mennessä. Olisi kyllä ihan itsekkäästi kiva päästä testeihin. Minusta palikkatestit ja niiden tulokset ovat aina olleet mahdottoman mielenkiintoisia. Johtuneko siitä, että ne ovat lähimpänä psykologia mitä koskaan tulen pääsemään. Ihminen on kiinnostunut siitä, miten muut hänet näkevät ja kokevat. Olen minä kyllä ennustajista ja horoskoopeistakin kiinnostunut, koko huuhaagenrestä.