<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kannattaa rauhoittua välillä. Kun mietin kehityskeskustelu-asiaa keskenäni ja rauhassa, tajusin, että tottahan se on. Työtehoni ei ole ollut viimeisen vuoden aikana mitenkään kehuttava, yksityiselämäni ja sen paineet ovat lyöneet useampiakin kapuloita rattaisiin. Siitä voisin toki loukkaantua esi-ihmeelleni, että nyt vihdoin kun olen alkanut tilanteelle tehdä jotain, hän hokasee, että olen varmaan ollut melkoisen henkilökohtaisen paineen alla jo aikaisemmin. No shit. Asia on kuitenkin selvitettävä, jäin tänne tai vaihdoin toisaanne. Tietysti jos esi-ihme on sitä mieltä, että asiat voisivat paremminkin olla, asioiden tilaa pitää parantaa, asiasta keskustella (ja sitten hakea uutta työtä mahdollisimman nopeasti).

 

Uunin perkelettä sitten ei näkynyt, ei kuulunut. Minulla pitäisi olla pienimuotoiset kokkajaiset kavereiden kesken lauantaina. Tiedoksi osallistujille, uuniruokaa ei tipu. On se sitten yhtä kus´helevettiä, että just silloin kun kutsuu kulmakunnan parhaat evääntekijät kylään, ei heille ole tarjota kuin puolikuntoiset vehkeet. Mutta niin taitaa olla puolikuntoista, toistaitoista ja toispuolista muukin residenssini tarjonta; ei mitään kunnolla, vaan melkein, vierestä hipaisten. Vaan eiköhän se siittä vielä iloksi muutu, jos ei muuten, niin juottamalla vieraat vahingossa humalaan.

 

Olen sopinut Gasumin asiakaspalvelun kanssa henkilökohtaisesti olevani paikalla ensi viikon torstaina, että saan uuden uunin ja asentajan sisälle pilttuuseeni. Onpas tämä yllättävän vaikeata. Joudun ehken reklamoimaan huoltofirman toiminnasta vuokranantajalle ja penäämään jälkikäteistä vuokranalennusta, jonka he sitten saavat periä huoltofirmalta. Kummallista touhua. Minun periaatteeni nimittäin on aina ollut, että lupaukset pidetään aina, ellei pidetä, niistä ilmoitetaan tai sitten lupauksia ei tehdä.

 

Arvatkaa, kenellä ei ollut heräkello soimassa tänä aamuna. Arvatkaa, kuka heräsi puoli kahdeksalta. Arvatkaa, kenellä tuli kiire töihin. Mutta arvatkaas, ketä ei väsytä yhtään.