<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En ymmärrä, mitä minunkin päässäni pyörii. Ryhdyin eilen pyörittelemään päässäni ajatusta politiikasta. Niin kuin että tulisikohan minusta hyvä poliitikko. Varmaan johtuu siitä, että luin Hesarin Nyttiksen politiikan hikipingot-jutun. Minulla oli ihan hyvä k.a., 8,9, mutta en minä koskaan mitään kymppejä ole vedellyt, liian laiska ja mukavuudenhaluinen.

Ryhdyin miettimään, että olisiko kiva hoitaa yhteisiä asioita. Että miten se poikkeaisi tähänastisesta. Ainakaan töissä. Sitten toisaalta pähkin, että jos laskeskelee miten huonoon jamaan olen omat asiani saattanut, aivan itse kenenkään auttamatta, niin on ehkä todellakin parempi, että joku muu ratsastaa politiikan keppihevosella kohti suuria taistoja. Minä taidan keskittyä kuopimaan tätä omaa tunkiotani ja keräillä sieltä käyttökelpoiset jämät.

Sitä paitsi poliitikkona pitäisi olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä, hymyillä ja olla kiva, en jaksa. Minä olen yhden päivän kiva, ja kaksi yrmynä. Ei onnistu. Kuvissa joutuisi poseeraamaan ja telkkarissakin pahimmassa tapauksessa. Sitten pitäisi valita puolensa, siis puolueensa. Ehei. Ja mitä sitä töidenteostakaan sen jälkeen tulisi, kun saisi vielä kuunnella työkavereiden vituilua ja kavereiden ihmettelyä, että sekaisinko sitä on mennyt.

Taidan vaan jatkaa tätä piilovaikuttamista. Tästä samasta veneestä, jossa nytkin ollaan.