<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Näin unta, että olin edelleen naimisissa. Se ei ollut kivaa. Onneksi voin valvoa hetken ja kokeilla uutta unta. On vain ensin saatava vanhan muisto riittävän kauas alitajunnan mustan aukon syövereihin.

 

Yleensä ottaen olen onnistunut pilamaan tavalla tai toisella itseltäni kaikki ihmiselämän muistamisen arvoiset hetket aina. Onnellisuus on laji, joka karttelee minua. Mutta oikeastaan olen jo tottunut siihen, kunhan saisi olla edes tyytyväinen. Eikä tarvitsisi hävetä, pelätä eikä piiloutua. Minä olen aika vähään tyytyväinen.

 

Eilen pohdiskelin raha-asioitani. Niiden kanssa pitää vain olla vähään tyytyväinen myöskin. Muistaa, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Pari seuraavaa vuotta tulevat olemaan vaikeita, mutta sitten helpottaa. Nytkään ei enää ole ylitsepääsemättömän vaikeata, voin jopa hemmotella itseäni hyvällä omatunnolla. Ja sisustaa. Vaatteitakin olen ostellut. Kyllä tämä tästä.

 

Kun vain alitajuntakin hokaseisi sen.