<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vanhaa naista lapsetti, pääsisin karkkitehtaalle! Matkustin aamuvarhaisella uusia reittejä myöten aivan uuteen kohteeseen, Fazerilaan. Jo bussista astuessaan tiesi tulleensa oikeaan paikkaan, huumaava makea tuoksu leijaili koko tienoon ympärillä. Paikka on vartiotu, aidattu, sisään ei noin vain kävelläkään, kutsu pitää olla ja tarkka aika.

 

Itse tutustuminen oli mielenkiintoinen. Kun olimme aikuisryhmä, pääsimme jopa katselemaan linjastoja, siellä vilisti karamelli poikineen. Näin mm. miten Mignon-munia täytetään ihan käsityönä! Tiesittekö muuten, että aikuisetkin voivat koota ryhmän ja kysyä audienssia Fazerilaan? Minä en tiennyt, luulin, että se on vain lasten ja nuorten etuoikeus. Mitenkäs olisi, ruokapolkkaajat, tehdäänkö ensi kesänä retki?

 

Säännöllisen epäsäännöllisin välein oli maistelupisteitä, mutta huomasin, että ei vaan voi vetää karkkia, ei ainakaan suklaata kovin paljon, sen huomasivat jopa kierroksella olleet suklaafriikit. Kaupassa piti toki käydä varastoja täydentämässä, saimmepa mukavan tuotepussukan lahjaksi. Onneksi siellä oli leipääkin, ja voileipäkeksejä.

 

En nähnyt umppalumppia, yksikään kierroksella olleista ei kadonnut, en sukeltanut suklaajokeen, eikä Johnny Deppkään heilunut missään keikarinvaatteissaan. Sen sijaan tiesittekö, että Fazerin tehtaan pinta-ala on 10 hehtaaria. Tai että pihan keskellä on kahdeksan suklaasäiliötä, joiden vetoisuus on 50 000 litraa, parhaimmillaan niissä on 45 000 litraa sulaa massaa, joka putkia pitkin kulkee paikkaan, johon tarvitaan. Geishan nimi tulee ilmeisesti siihen käytetystä japanilaisesta keksiseoksesta, Pihlaja on Fazerin vanhin tavaramerkki.

 

Paljon tuli mukavaa tietoa, oli makea reissu monessakin merkityksessä.