<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huhhuh. Selvisin eilisestä yllättävän pienin vahingoin. Meillä töissä kun tuo nesteenkäsittely osataan. Paikalla on monta diplomi-insinööriä, jotka humaltuessaan (vai humaltuakseen?) laulaa luikauttavat vähä-älyisiä teekkariluikahuksia. Sävel nyt tahtoo olla mitä on, mutta sanat osataan ulkoa.

 

Olen ollut firmassa jo niin pitkään, että minäkin alan osata lauluni. Tässä malliksi yksi.

 

Karhunkaato

 

:,: Lähtekäämme karhumetsään

Reisijärven rantaan. :,:

:,: Siell' on karhu kontillansa,

joka ampua antaa. :,:

 

:,: Vaikk' on karhu karvainenkin,

metsämies ei pelkää. :,:

:,: Pistää piipun karhun suuhun

ja haulipussin selkään. :,:

 

:,: Talitintti on pieni lintu,

pienempi kuin käki. :,:

:,: Heti käen lempi syttyi

kun tintin pimpin näki. :,:

 

:,: Käki kuksii kuusikossa

pientä tintti raukkaa. :,:

:,: Vaikka tintti on pieni lintu,

niin alta koittaa auttaa. :,:

 

:,: Pienet linnut kuusikossa

toisiansa naivat. :,:

:,: Pois ne lentää liihottaapi,

tarpeeksensa kun saivat. :,:

 

Muihin lauluihin vvoitte tahtoessanne tutustua vaikkapa täällä. Kyldyrelliä tavaraa, varoitan.

 

Oikeastaan ihan hauskaa, kunhan ei joka perjantai tarvitse työkavereiden kanssa ryypätä. Jatkoillekin herrasväki oli suuntaamassa. Hullu menin sanomaan, että olen lähdössä kotiin. Kauhea huuto. Piti myöntyillä junamatkan ajan ja karata porukalta vasta kaupungissa. Eivät he enää siellä muistaneet, että minunkin piti mukaan tulla.

 

Muuten ovat vahingot pienet, mutta meikit jäivät pesemättä, kun kotiin pääsin. Siitä miinuspisteitä. Naama ei monta sellaista keikkaa enää kestä. Se on tuo vanhuus.