<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aamuteeveessä 90-vuotiaalle turkulaisdaamille kävi miniä syöttämässä ruuan joka päivä. Rouva sai ravintolisiä, voita, kermaa ja proteiinia. Huumorintajuni kun on vääristynyt, aloin heti miettiä, että niinkö vanhaksi pitää ihmisen elää, ennen kuin saa syödä aivan mitä tahtoo ja mielellään vielä enemmän kuin tahtoo. Mutta missä olivat juustot, viini, kermaleivokset, sipsit ja muu epäterveellinen?

 

Varmaan täytyy ryhtyä laatimaan hoitotestamenttiaan. Yksi kohta siellä kuuluu: "Kerran viikossa tarjottava syntisen hyviä juustoja (mielellään kolmea erilaista) ja ainakin lasillinen viiniä." Mitä väliä sillä on, jos ikäihmisenä vaikka tulisikin maksakirroosi ja muut mukavat. Jos viettää aikaansa sänkyyn sidottuna, kävely- ja pidätyskyvyttömänä, eikä ymmärrä mistään mitään, niin sama kai tuo sitten on vaikka olla kännissa kaiken aikaa. (Muita kohtia hoitotestamentissa olisivat ainakin seuraavat kohdat: "Nyppikää karvat naamastani säännöllisesti." ja "Tykkään kuunnella, kun joku kampaa hiuksiani, voisiko sen joku tehdä vaikka kerran viikossa? Samoin jalkoja saa hieroa." sekä "Antakaa korvalappuradiot korville, kanavalta saisi tulla musiikkia, mutta EI HENGELLISTÄ!"

 

Koska minulta kuitenkin puuttuu miniä eikä sen puoleen ole vävyäkään, joka kävisi syöttämässä, tuskin siellä osastolla kovin monta vuotta kenenkään riesana nakottaisin petipaikkaa varaamassa, nälkään kai minä siellä kuolisin (tai janoon), kun eivät kerkeäisi auttamaan lusikkaa suuhun. Voisin maksimoida huonoa elämääni nyt, etten edes joutuisi muiden armoille. Ei siihen ilmeisesti paljon vaadittaisi. Siinäpä ensimmäinen ekotekoni! Annan petipaikan muille, enemmän tarvitseville.

 

Muutama muu ekoteko tulevat kuin itsestään. Olen ryhtynyt yksin asuessani keräämään vihdoinkin biojätteet omaan astiaansa. Roskien uloskuljettamiseen tarvitaan sanomalehtipaperia. Koska olen kieltänyt mainokset (taas pointsi!), tarvitsen sanomalehden. Niinpä kerään aina yhden metro- tai satalehden mukaani julkisista kulkuvälineistä (kaksi pointsia!), että saan roskat ulos. Hyvä minä!

 

Kokeilin makaronilaatikon tekoa. Onnistuin. Paitsi, että taas siitä tuli hivenen kuivakka. Kaasu-uuni on ärhäkkä.