<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen laihtunut viisi kiloa. Paljon on vielä laihdutettavaa, mutta onpahan alku sekin. Metodini on syödä vain kerran päivässä oikea ruoka ja sen lisäksi täyttäviä välipaloja. Esimerkiksi työpäivän pärjään vallan mainiosti, kun aamukahvilla vetäisen sämpylän ja lounasaikaan jugurtin sekä niitä hassunhauskoja laivakorppuja, ei kun cracotteja siis. Iltapäiväkahvilla pari palaa tummaa suklaata. Ei tämä perseellään istuminen niin kamalasti energiaa vie, mutta mukava on jotain natustaa ja poistua työpisteestä.

 

En ole varsinaisesti laihduttanut, mutta näköjään myös viikonlopun mussutushetket ovat sisältäneet niin paljon kasviksia, että vaikka on vedetty juustoja ja oliiviöljyä suupielet rasvasta kiiltäen, ovat hidas tahti ja seurassa syöminen auttaneet. Voi tätä riemun päivää. Ihmisen pitäisi aina syödä hyvässä seurassa. Kyllä ne ranskalaiset taitavat sittenkin olla oikeassa.

 

Vielä en uskalla hamekankaita lähteä etsiskelemään, mutta kenties vielä jossain vaiheessa jaksan innostua vastakkaisesta sukupuolestakin. Katsotaan sitten jaksaako sukupuoli kiinnostua minusta. Nyt antaa mennä kun on alamäki vaan! Ja perjantai! Oi, ja katso, siivouspäivä, perkele! Nyt ei enää jalkakaan vaivaa. Käyn vaikka siideriä palkinnoksi, ja punkkua! Ja vihneksiä. Sitten vähän dippejä ja ehkä jonkun haisevan juuston. Naminami.

 

Hortonomiaosastolle kuuluu huonoa, sitruunamelissani taisi paleltua ikkunalaudalle. Voi toisaalta olla, että se vielä siitä nousee, mutta huonolta vaikuttaa. Sen sijaan täällä töissä varastamani muratin taimet vesilasissa ovat jo kasvattaneet pienet juuren alut. Hyvähyvä, siihen mennessä kun saan kirjahyllyn, saan myös muratin hyllyn päälle. Ärsyttävää suunnitelmallisuutta.