<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huomaa, että mietin tulevaisuuttani kiivaasti. Johan tässä on melkein kymmenen vuotta taas vierähtänytkin viimeisimmästä suuresta muutoksesta. Silloin lopetin tämän nykyisen alani opinnot ja menin työelämään.

 

Olen minä miettinyt sitäkin, että entäs jos menisinkin opiskelemaan? Opettelisin taas jonkun uuden alan. Tai sitten vaan etsin uuden työpaikan. Jotain nyt on tehtävä, tässä nykyisessä jobissa tuskin toimenkuvaa saadaan muutettua. Tai on siihenkin pieni mahdollisuus, mutta en uskalla edes ajatella sitä. Ensi viikolla kehityn keskustellen. Olen hionut taktiikkaani edestä ja takaa, sitten kun tosihetki koittaa, en kuitenkaan saa sanaa suustani tai en siinä järjestyksessä kuin pitäisi.

 

Niinpä teen oheistoimintoja. Sisustan Korjaamoa. Äsken ruuvailin puhelinkoppien seiniin köynnöskasvilaatikkoja. Seuraavaksi asennan niihin kukkaset, muovia tietenkin, ei siellä pimeässä mikään elävä toimi. Sen lisäksi aion siivota muutaman ”yhteisen” kaapin, niistä kun kukaan ei huolehdi, tuleepahan sekin hommeli tehtyä. Oman paikkani olen jo putsannut. Ihan kuin tekisin jotain lähtöä, vaikkei uudesta työstä ole edes tietoa.

 

Oliskoon kellään semmosta mukavaa hommaa tarjota? Siistiä sisätyötä. Kova oon tekemään töitä sitten kun vaan on tehty selväksi, mitä vaaditaan. Yhteistyökykyä ja kokemusta löytyy, oman pääni pidän kyllä. Organisoin, komennan, olen kaikenkaikkinen toimistojäärä. Ai niin, hallitsen yleisimmät offisiohjelmat, puhun jotain engaldin kieltä sujuvan suomen lisäksi. Olen nopeahoksainen, eli uudet tehtävät ja taidotkin opin nopsaan. Palkkatoivomus: palion, tai ainakin enemmän kuin nykyisessä.

 

Mahdolliset työnantajaehdokkaat voivat ottaa yhteyttä sähköpostilla. Järjestän haastattelutilaisuuden myöhemmin. ;-D Hei, mutta tämähän olisikin hyvä. Miten minulla on vain sellainen tunne, ettei se välttämättä toimi?