<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

...vaan en sano. Takana on hyvä peli-ilta, kiimainen kissa, kevyttä niksunaksusyötävää, uusia poikaystäviä, jotain neuroviisua taustalla, hillitöntä naurua ja H I D A S kävely kotiin. Koirakin menetti lähes hermonsa. Seurue hullaantui mukanani tuomaan punaiseen Lambruscoon, jota tässäkin pilttuussa on kerran vedelty.

 

Jalka on parempi, mutta ei itsensä. Rousk, sanoi suu, ja puraisi buranaa.

 

Tässä piti olla vielä poikaystävää etsivästä Syltty/ Hulda-kissasta kuva, samoin kuin tarina hänen varsinaisesta alkuperästään (sisältää salaperäisen ufo-elementin, jotain samaa kuin Fat Freddy´s cat jutussa), mutta ehkä se tulee myöhemmin. Sitten kun saan kuvan. Eikä sitäkään oikeastaan luvattu minulle.

 

Voi herramun jee, että minä ikävöin kissoja. Ja voi hitsin hitsi, että minulla on allegrisia ystäviä. Jos pitää valita kissan ja ystävän välillä, valinta on vaikea, toistaiseksi olen laittanut ystäväni etusijalle.