<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koti. Mikä ihana sana! Hiljaisuus. Vielä parempi sana! Suomen kieli. Jotain outoa mongerrusta, jota olenkin jo kaivannut!

 

Menuni tänään: jallukola, siideri, jallukola, siideri, jallukola, siideri, jägermeister, jägermeister, jägermeister. Jälkiruuaksi hyvää ja ravitsevaa unta.

 

Matkailu avartaa, vaikka sen tekisi Suomessa. Samoin avartuu ihmistuntemus, vaikkein juuri sitä toivoisi. Muuten kaikki meni oikein hyvin, mutta esihenkilö taas viime töikseen ennen siirtymistämme myöhässä olleeseen lentokoneeseen rempaisi kunnon vittuilut kehiin. Tai minä tiedä mitä se oli, kauhea kohtaus huomisen päivän neuvottelutiloista. Kun olin jo ajoissa varannut sen tilan, jota tiesin hänen haikailevan ja sitten kun joku oli sen minulta vienyt selkäni takana enkä ymmärtänyt tarkistaa asiaa vasta kuin ennen lomaani ja sitten kun en enää saanut kuin pienempiä tiloja, niin minä nyt vaan kertakaikkiaan olen saamaton nössö, joka ei osaa pitää puoliaan. Voipi olla totta, mutta jos vastakkain asetetaan talon ulkopuoliset asiakkaat ja talon sisäiset yhteistyökumppanit, niin minun oikeudentajuni sanoisi, että talon sisäiset voivat olla vähän tiukemmassakin. Eivät sitten voi. Esi-ihmeen mukaan nimittäin.

 

Myöntelin kohtauksen ajan, ja sitten kävin vähän tirauttamassa vessassa. Väsyttää vituttaa ei voi vähempää kiinnostaa. Mutta pakko se on huomenna mennä kuuntelemaan seuraava rippi. Olen sitten edes tukevasti krapulassa.

 

Taidan oikeasti olla jonkin sortin asuntosäästäjä, säästän asuntoani oleskelemalla paljon muualla.