<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaikkihan me tiedämme Dale Carnegien ihkaensimmäisen elämäntaito-oppaan "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa". Minäkin olen kirjan lukenut, muistaakseni minulla pitäisi ollakin se jossain, kirpparilöytönä. Kirjassa on hyviä ohjeita sekä amerikkalaisia ohjeita. Olen itsekin yrittänyt joitakin niistä noudattaa, etenkin silloin kun aktiivisesti liftasin, oli nimittäin helpompaa jos sai ihmisen puhumaan jostain häntä kiinnostavasta asiasta, silloin ei itse juuri tarvinnut suutaan avata.

 

Eilen hoitelin työhommeita, kun puhelin soi, ja toisessa päässä töykeän oloinen herra kyselee esihenkilöäni. Esi-ihmeen kanssa olemme sopineet, että minä tiedustelen soittajilta tietyt asiat, ennen kuin yhdistän puhelun hänelle. Nyt kun hänellä oli vielä vieraitakin ja sattuivat olemaan toisella paikkakunnalla, en tietenkään aikonut yhdistää puhelua.

 

Herra toisessa päässä käy aina vain töykeämmäksi, ja vaikka kuinka yritän udella hänen tarkoitusperäänsä, puhelinnumeroaan tai mitään muuta normaaliin kanssakäymiseen liittyvää, vastaus on töykeä ei, hän puhuu vain herra esihenkilön kanssa. Kerron, että hän on paikalla tänään, jolloin herra voi soittaa uudelleen. Vastauksena on arrogantti kysymys nimestäni, tarkoituksena pelotella "herranpelolla" pashat pöksyyni. Se ei onnistu, ei nyt eikä keneltäkään muultakaan, mutta nimeni ja sotilasnumeroni kerron tietenkin. Teki mieli kysyä että tahtooko herra iän ja strategiset mitatkin. Pidin suuni kuitenkin kiinni.

 

Puhelun jälkeen googelsin firman ja nimen. Onnistuin tekemään tuttavuutta erään suurehkon pörssiyrityksen toimitusjohtajan kanssa. Sinne ei ainakaan tämän jälkeen ole töihin hakeminen, ei etenkään sen jälkeen, kun esi-ihmeeni on uhkauksensa toteuttanut ja huomauttanut herralle, että hänen sössistenttiään ei tuolla tavalla kohdella.

 

What a lovely way of making enemies.