<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oi aamun kirkas aurinkoinen! Kevät! Kuolevat tomaatintaimet! Uusia istutuksia mielessä! Kevätpäiväntasaus jo parin päivän päästä! Luuta kuntoon ja menoksi! Jippii, menihän se tämäkin pimeä vuodenaika. Alanko nyt hulluilemaan ja riehaantumaan? Eikös se jotenkin kuulu eronneiden naisten(kin) toimenkuvaan? Ei kyllä vielä eilisen sovituskoppivierailun jäljet verkkokalvollani tunnu siltä, että näyttäisin itseäni enää kenellekään tässä maailmassa. Pahoinvointiahan siitä vain seuraisi.

 

Sama kylmyys, joka tappoi sitruunamelissani, räydytti myös neljä tomaatintaimea. Kolme on kuitenkin vielä komeassa kasvussa. Haudon niitä kuin kananpoikasia keittön hissilampun alla. Laitoin pari uutta siementä multiin, en kuitenkaan käyttänyt Jamie Oliverin kaverin ”oksenna pizza kukkapurkkiin ja odottele tulosta” –tekniikkaa, vaan nypin taas siemeneni luumutomaatin sisältä.

 

Pääsiäisenä on saatava muutakin parveketavaraa kasvamaan, jotain kivaa köynnöstä ja yrittimyrttisiä. Töissä muratilla on jo pitkät juuret, sekin pitää roudata kotiin, että saan sen ruukkuun ennen varsinaista kasvukautta. Pääsiäisenä pitäisi tehdä monta muutakin juttua, saa nähdä mitä teen, vai meneekö harakkoloille koko show. Vai kenties lampaan ja viinin liiton ylistelyksi? Minut on nimittäin kutsuttu päkäpään hautajaisiin sunnuntaina. Ihanaa!