<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt tekisi mieli taas kiusata kaikkia niitä, jotka vinkuvat ja valittavat kelistä. Heh, piristävän aamupesunhan siellä vain saa. Ja ilmaiseksi. Sitä paitsi kun ilmalle ei kukaan mitään voi, niin sen kanssa on vain opittava elämään. Mistä voisinkin antaa noottia etenkin VR:lle. Miten he vähentelevät vuorojaan mitättömän pikkulumipyryn takia? Pitää hankkia sellaiset vehkeet, että niillä ajelee tällaisessa suomalaisessa ilmastossakin. Siihen kun vielä toistaiseksi kuuluu lumi (mene tiedä miten pitkään, mutta se on sen ajan asia).

Työmatkaan meni tunti, mutta toisaalta aavistin sen jo etukäteen. HKL:n busseillakin tuntui olevan vaikeuksia päästä eteen päin. Onneksi ei tarvinnut istua oman auton ratissa ja jännittää minne päin seuraavaksi mennään.

Meillä täällä päiväkodissa asiat ovat ennallaan, vuosibonukset on jaettu, saava kansanosa on tyytyväinen. Minähän en tietenkään mitään saanut, se oli jo odotettavissakin. Mutta tiedänpähän ainakin paikkani tässä yrityksessä. Ja tiedän senkin, että oikeasti pitäisi taas ryhdistäytyä, alkaa selailemaan monsteria, pooliaa ja muita mahdollisia työpaikkalähteitä.

Edustamani ammattiryhmäni edustajat ovat aloittamassa ammattimme puitteissa PPI-projektin. Se on tietenkin engaldinkielinen lyhennys, joka tarkoittaa Practical Process Improvement proseduuria. Kyseessä on jälleen yksi amerikkalainen prosessi, jolla on tarkoitus tietenkin parantaa toimintaa ja SÄÄSTÄÄ. Hah. Heillä kun tästä ei aivan todenmukaista kuvaa ole, niin kuvittelevat saavansa jotain bonuksia, kun siirryimme käyttämään yhtä järjestelmää toisen sijasta. Kuvittelevat väärin. Ei valmiin järjestelmän käytöstä yksikään työnantaja maksa, sitten vasta maksetaan, jos järjestelmä olisi meidän kehittämämme tai parantaisimme sen toimintaa merkittävästi.

Leikkikaverit ovat siis aivottomia ja rahanahneitä. Ei voi mitään, sekään ei ole mikään uutinen. Minulla vain kiehahti, ja poistuin palaverista. En jaksa jauhaa samaa, enkä vääntää rautalankaa. Helpommalla pääsisivät hekin hakeutumalla toisen yrityksen leipiin. Tottahan se nimittäin on, että täällä meidät otetaan lähinnä itsestäänselvyytenä. Mutta emme suinkaan ole ainoa ryhmä. Ehkä aivottomin kuitenkin.

Vaan ei voi auttaa, täällä ollaan ja pysytään niin pitkään kuin irtisanotaan tai irtisanoudutaan. Parempi siis vain ”nauttia” elämästään tai ainakin olla ottamatta sitä liian vakavasti. Niin kuin ei tuota keliäkään. Ei sillekään mitään voi.