<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävin rautakaupassa. Ogelissa. Kuulema kaupungin edullisin. Olipa se taas reisu. Kauniissa auringonpaisteessa on mukava matkustella julkisilla paikasta toiseen. Sain mustan huonekalumaalin, pensseleitä, maalipesuaineen, maalarinteipin ja bonuksena keittiötikkaat ja jatkojohdon, jossa on katkaisin.

 

Vaan prkl ei rautakaupassa saa palvelua. Siellä ainakin minä sitä kaipaisin. Haahuilin maaliosastolla varmaan kymmenisen minuuttia, ennen kuin löysin huonekalumaalin. Pure luck. Vilkaisin seinämaaleja, mutta hinta ryhtyi mietityttämään. Jo pelkkä maali olisi maksanut melkein 25 eeroa, siihen sävytys vielä päälle. Ja sitten kun toisaalta en tiedä, ryhdynkö sittenkin hakemaan vaihtoasuntoa tästä lähistöltä puolen vuoden päästä. Sitten nimittäin saa hakea samalta firmalta vuoden asunstelun jälkeen. Siellä olisi edullinen vuokra ja oma sauna. Vaikea pala. Jäin odottavalle kannalle. Pari punaista väriä kyllä huusivat minulle, samoin muutama harmaa. (Enkä minä oikeasti ole edes vielä kysynyt lupaa, saako täällä maalata.)

 

Takaisin asiaan, ei kun rautakauppaan. Kukaan ei siis palvele, haen etsiskelyn jälkeen sävytyksen "palvelutiskiltä", missä daamit kääntävät minulle selkäänsä ja palveleva nuoriherra on ilmiselvä harjoittelija. Ensimmäinen maalipurkki meni susille, poika ei osannut käyttää sävytyskonetta, toivottavasti toinen onnistui. Sitä kun en voi sanoa ennen kuin ryhdyn kokeilemaan. Sitten on kyllä turha rykiä, jos paskat ovat jo housussa.

 

Etsin maalipesuainetta, etsin hiomapaperin pidintä, sen nimi oli joku juukelin kelkka, etsin hiomapaperia. Löydän tarvitsemani, mutta kukaan ei tarjoutunut auttamaan naista mäessä, kävelivät perkeleet ohi. Lisäksi silmään osui kahden tikkaan keittiötikkaat, valkeaksi maalattua rautaa, eur 19.90 (väärä väri, mutta kun ne heiveröisetkin kolmen tikkaan rakennelmat olisivat olleet valkoisenakin 30 eeroa, pituudesta on jotain hyötyä, tyydyin lyhkäisempiin). Vielä viime hetkellä bongasin katkaisimella sammutettavan jatkojohdon. Minun olisi jo tänne muuttaessani pitänyt ostaa sellaiset, kun kerta mitään ei ollut. Tyhmä minä.

 

Olipa kahtiajakoinen reissu. Tympeätä palvelua, ei kun EI palvelua, mutta kyllä siellä silti viihtyi. Rautakaupassa on kiva tuoksu. Jos olisin tahtonut bongailla kivannäköisiä miehiä, niitä olisi ollut kotitarpeeksi. Oikeastaan isommankin kodin tarpeiksi. Oli siellä naisiakin, osa niin professionaalin näköisiä, että oikein pelotti. Niillä ei kyllä parta kasvanut, mutta henkiset munat niiltä löytyivät aivan varmasti. Minua nyt vain sattuu pelottamaan kaikki uusi; paikat, ihmiset ja tapahtumat. Tunteetkin. Seuraavalla kerralla käyttäydyn sitten ihan pro-tyyppinä. Jotta kyllä minäkin seuraavan kerran kävelen suoraan maalihyllylle ja suorastaan vaadin palvelua.