<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viikonloppu Keski-Pohjanmaalla odottaa. Junakyytillä, joka muuten on kamalan kallis! Illalla varmaan vähän syyvvään, juuvvaan ja jutellaan. Jaetaan kokemuksia ja muistellaan vanhoja. Sillä tutun turvallisella hyväksi havaitulla reseptillä. Paitsi, etten enää eilenillalla uskaltanut soitella kyläpaikkaani yhdentoista maissa, jos vaikka lapset olisivat heränneet, epätietoisuus valtaa mielen, ovatkohan he vielä minua siellä vastassa?

 

Eilen poikkesin kylässä pikkuveljen uudessa kodissa ja toimistossa, siellä on viikon päästä avajaiset. Pääsen taas työkeikalle, yhdistelmärooli keittiön keisarinna, baabelin kielten tulkki ja mahdottoman mukava ja sujuvasanainen seuraihminen. Menen mielelläni, tapaan tuttuja ja saan jotain palkkarahaakin. Raha on aina tervetullutta.

 

Mutta pääsiäisenä en kyllä mene minnekään. Tiedän, että siinä vaiheessa sosiaalisuuskiintiö on jo pinkeällä. Jos vaikka maalaisin tv-tasoni.

 

Olokeehan ihmisiksi, katellaan tätä plokielämää sitten taas sunnuntaina.