<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

On taas vaippoja vaihdettu, itkua ja kiukuttelua kuunneltu, kannustettu onnistuessa ja kaitsettu laumaa. Jumanauta, että tämä käy aikuisten oikeasti työstä. Tänään vein ”lapset” ulkoilemaan, saivat valita kahdesta klisee-ohjelmanumerosta, moottorikelkkailua tai huskyrekiajelu. Onneksi ryhmä jakaantui aika tasaisesti molempien välille, ei tarvinnut ryhtyä määräämään eikä erottamaan kuppikuntia.

 

Tietenkin aikatauluja on venytelty sinne tänne, olen soitellut kännykkä kuumana ympäri kyliä ja pyydellyt anteeksi, kun olemme myöhässä. Sen lisäksi sain työsähköpostini toimimaan ja kokouksen aikana kerkesin oikein töitäkin tekemään.

 

Mutta olisitte nähneet pienen ihmisen ilon onnistua. Vieraissamme on muutama kaveri USA:n länsirannikolta, aurinkoisesta Kaliforniasta. Arvatkaa vaan ovatko ne hysteerisen innoissaan kaikesta lumijutusta, hiljaisuudesta, luonnosta ja ties mistä soopasta, johon itse ei kiinnitä mitään huomiota. Heille taisi suurin ohjelmanumero olla ennen bussin lähtöä lumisota. Joo, siellä reilu kaksikymmentä ihmistä viskoi toisiaan hysteerisinä lumipalloilla.

 

Minua vähän nauratti. Sitten ajoin ne takaisin autoon ja vein vaihtamaan vaatteet kuiviin.