<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viikonloppu oli mukava, kaikkea sitä mistä haaveilin. Ei baareja eikä outoja ihmisiä, vaan tuttua ja turvallista ystävien seuraa. Perjantaina juopottelua, lauantaina Simpsons-elokuva ja sauna. Ja koska perjantai nyt sattui venähtämään lauantaiaamuun kuuteen, oli lauantai-iltana terve väsymys. Uni kelpasi.

Pitäisi ottaa viikonloppuvaatteet pois matkalaukusta ja vääntää jakkuja, paitoja ja housuja tilalle. Sellaisia amerikkalaisten kestäviä vaatteita. Ärsyttää. Nyt en jaksaisi. Tämä ei tainnut olla töiden kannalta sopiva viikonloppuvierailun paikka, mutta koska oli mukavaa, toivon, että kestän pään huteruuden kuni naiset konsanaan. Olihan tuossa naisten päiväkin!

Ex-poikaystäväkin ilmoittautui. Säästyin kiusaukselta, kun olin poissa paikkakunnalta. Osa minusta tahtoisi tapaamista kovinkin kiihkeästi, mutta jos mikään ei ole muuttunut, eipä kannata nähdä vaivaa. Ainakin minä olen muuttunut, vakavammaksi. Leikki ja ajanviete eivät tee suhdetta.

Seuraavat kolme päivää ovat täynnä ohjelmaa, saahan nähdä kerkeänkö jakaa ajatuksiani päiväkirjani kanssa. Jos nyt on mitään muuta kirjoitettavaakaan, että amerikkalaiset ovat arrogantteja maailmanomistaja-mulkkuja, mutta senhän olen tainnut jo ilmaista aikaisemminkaan. Se ei siis tule kenellekään uutisena.

***

Junassa on muuten hyvä lukea. Lukaisin kokonaisen kirjan, Tim Winton nimisen herran Maantiemusiikkia. Tykkäsin, riittävän monitahoinen ja herätteli jopa ajatuksia tyyliin "mitäs itse tekisit".