<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Naureskelen itsekseni, että kun pitää kivaa aivan oman itsensä kanssa, ainoa huono puoli on, ettei sitä oikein vapautuneesti voi hehkuttaa blogissaan eikä vaikkapa soittaa itselleen ja kiittää kivasta illasta. Eilisiltainen sisäinen dialogi oli kuitenkin taas tiukan viihdyttävä.

 

Ensin teimme itseni kanssa ruokaa (katso alla), sitten siivoilimme, kävimme saunassa. Joimme siideriä ja muutaman drinksun. Mietimme, että jaksaako sitä kaupungille lähteä, mutta kun pohdimme, mitä varten, ei se enää yhtään kiinnostanutkaan. Ei vaan lihatiski kiinnosta. Sukupuolielämä saattaisi kiinnostaa, mutta kun en oikein näe itseäni tutustumassa aivan tuikituntemattomaan ihmiseenkään. Kuka hitto jaksaa kertoa itsestään kaiken oleellisen ja nähdä kamalan vaivan vain pettyäkseen jälleen kerran? Sitä paitsi pitäisi laittaa vaatteet päälle ja meikata...

 

Niinpä luimme kotona kirjaa, yksi kirjahyllylöydöistä oli Dean Koontzin Pimeyden enkeli. Olen kahlannut jo viitisensataa sivua. Miten minulla on sellainen tunne, että siitä on tehty joku tv-sarja? Voi olla, että sotken sen johonkin muuhun, minähän en uskalla mitään kauhuun viittaaviakaan juttuja katsoa. Sitä paitsi miksi Suomessa kauhukirjallisuuden nimet käännetään aivan armottoman huonosti järkiään. Ajatelkaa nyt mikä ero on ”From the Corner of his eyes” –tittelillä ja Pimeyden Enkelillä. Haloo, onko valoo?

 

Sn jälkeen kun lukeminen ei enää jaksanut kiinnostaa, uppouduin erinomaisen hyvässä seurassa musiikin maailmaan. Deezer antoi taas kasapäin onnistumisen elämyksiä. Sieltä löytää vaikka mitä (tosin ei suomenkielistä musiikkia, mikä on harmi)! Muodostan sinne kolmea soittolistaa; blues-voittoista, metallimusiikkilistaa ja sitten nuoruuden hairahduksia, siitä tulee vielä hauska! Pitää varmaan jossain vaiheessa perustaa vielä neljäs lista vanhalle heavy-musiikille. (Ja jossain vaiheessa haalia ne omat LP-levyt ja kenties helposti löytyvät cd-levyt Luonnonvoiman luota pois.)

 

Krapulaa ei ole, ei nyt yksikseen niin paljon tule kuitenkaan juopoteltua. Ei se toinen minä kuitenkaan niin hurja ole houkuttelemaan ylilyönteihin kuin ihan oikeat ihmiskontaktit. Menin ajoissa nukkumaankin. Kiitos itselleni, oli hieno ja viihdyttävä ilta, mutta on minusta kyllä ihan kiva ihmisiäkin tavata. Niin kuin esimerkiksi ensi viikonloppuna, kun toivon mukaan saan vieraita pohjoisesta.