<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilinen oli vauhdikas päivä työrintamalla. Kerkesimme iltapäivän päätteeksi vielä pyörähtämään yhden myyntitykin luona. Siellä kollegani teki huomattavan tilauksen. Kiitokseksi siitä tavarantoimittaja laski meidät "romuhuoneeseen", kuten hän sitä kutsui. Kyseessä on yritys, joka myy liikelahjojen lisäksi koruja, hius- ja meikkaustuotteita. Romuhuoneeseen kerääntyvä tavara palautuu kaupoista myyntierien loppuina sesongin vaihtuessa. Usein se päätyy vielä kuulema itäiseen naapuriimme myyntiin, käyttämätöntä tavaraa kun on.

 

Tavarantoimittaja löi meille kassit käteen. Nyt oli lupa vaikka kerätä se täyteen. Minäkin keräsin, tosin en aivan niin riehakkaasti kuin kollegani. Osani sain kuitenkin, hiussolkia monenlaisia, ripsikamman (elämäni ensimmäisen), meikkisieniä, peilin, korviksia ja jotain muuta pientä. Oli kieltämättä olo kuin olisi ollut irtokarkkikaupassa. Välillä tuli suorastaan syyllinen olo, että tarvitsenko tätä kaikkea aivan oikeasti.

 

Loppuvaiheessa alkoi jo ahdistamaan, kun kollega, jonka kyydissä minun oli tarkoitus päästä pois, vain jatkoi hyllyjen kaivelua, ja ihasteli ja jeesusteli kaiken moneen kertaan. Minulla kun oli treffit sovittuina. Vanha kärsimätön minä alkoi kovaäänisesti huomautella, että joko voisi mennä. Tietysti myöhästyin puolisen tuntia, onneksi on kännykkä olemassa, sain ilmoitettua Olmille, joka odotteli minua yllättävän kärsivällisesti chilitaimien kanssa Tsikosissa. Itse kärsin siinä vaiheessa helvetin tuskia Kehä ykkösen melussa ja pölyssä. Toivoin, että materiasiirrin olisi jo todellisuutta.

 

Olipa kuulkaa mukava tavata. Meillä oli erittäin rattoisa ruokailuhetki, jonka päätteeksi esittelin vielä asuntoni limunaaditarjoomuksen kera. Samoin residenssini kasvihuoneparvekkeen, jonne taimet majoittuvat. Jälleen kerran tuli todistettua, että kyllä plokia pitävät ihmiset ovat mukavia! Sitten kun jo tavallaan tunnemme toisistamme yhden puolen, on erittäin helppoa jatkaa tutustumista elävänä Euroopassa. Siinä käsittelimme plokkaamista, ihmisiä blogien takana, taloustilannetta, EU-maailmaa, työelämää, parisuhteellisia asioita ja monta muuta mielenkiintoista asiaa. Eikä puhe yhteen tapaamiseen loppunut, lisää on lupa vaatia ja odottaa.

 

Suosittelen lämpimästi, ottakaa yhteyttä toisiinne. Tavatkaa toisianne, tapaatte ihastuttavia uusia ihmisiä, laajennatte kummasti elinpiiriänne ja ajatusmaailmaanne. Käsittämättömän tervehdyttävä vaikutus tällä kaikella; kauheeta, kun mulla on taas niin kivaa! Eivät edes haitanneet ne kaksi pikkufaktaa, että olen kadottanut matkakorttini jonnekin jemmanimiseen piiloon ja että M-juna on jälleen vaikeuksissa ja pari junaa seisoskelee peräkkäin Pohjois-Haagan asemalla. Minulla oli tuuri, pääsin seuraavaan kulkevaan junaan, enkä myöhästynyt tavanomaisesta saapumisajastani kuin viitisentoista minuuttia.