<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minulla oli mukavaa. Oli niin kiva vieras kylässä, yksi vanhimpia ystävättäriäni jostain päin Savoa. Ensin shoppasimme molemmille kengät Kenkämarskista. Sinne kauppaan jäivät yhdet maailman kauneimmat punaiset mokka-avokkaat, en saanut mitenkään perusteltua itselleni, mihin tarvitsisin niin tarpeettomia kenkiä, en ainakaan arkikäyttöön. Mutta todennäköisesti vielä keksin tarpeen ensi viikolla, sitten törsään satasen turhuuteen. Tai sitten uskon järkevää itseäni ja odotan ainakin kuukauden.

 

Sen jälkeen suoritimme täsmäiskun Hakaniemen halliin ja Vii Voaniin. Kassien ja nyssäköiden kanssa vielä kävelytin ystävätärtä pitkin Hämeentietä lupailemalla bussipysäkin olevan "tosi lähellä". Lause "Are we there yet?" bongattu...

 

Sitten söimme todella pitkän kaavan mukaan. Ensin vähän unikkoleipää ja ihanaa vihreätä basilikajuustoa. Sitten tom yam keittoa. Pienen tauon jälkeen tofukookoskastiketta ja riisiä, sekä jälkiruuaksi ihanaa haisulijuustoa (valitan, juustojen nimet kerkesivät jo kadota päästäni), pähkinöitä ja tummaa suklaata. Meni siinä pari pulloa punaviiniä, siideriä ja taisinpa duunata pari G&T:täkin. Voi tätä riemua! Kyllä ruokailu on sitten ihana ajanviete!

 

Ja tietysti haastelimme. Kumpikaan kun ei ole maan hiljaisia, niin sitä lajia riitti. Nimet Vimpula ja Jumpula jäivät soimaan päähäni. Valitettavasti en voi kertoa tarinaa intimiteettisyistä tarkemmin, mutta jos nyt kuvittelisitte vaikka mielessänne henkilön, joka antaa toisen henkilön ruumiinosille nimet. Sen lisäksi jaoimme kokemuksia ilkeänä äitipuolena olemisesta, sukupuolielämästä, elämästä yleensä, matkustelusta, ruuan tekemisestä muutamia mainitakseni. Aran saaret Irlannin länsirannikolla ovat kuulema viehättävä paikka, tosin kovin pieni. Kuulosti sellaiselta paikalta, jossa minä voisin viihtyä.

 

On taas uskoa vahvistettu, uskoa ihmiseen ja ystäviin. Kiitos. Kiitos myös ihanasta kokkiveitsestä ja teroitusvimpaimesta! Ne tulivat tarpeeseen.