<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun ei kerta taas uni maistu, niin päätin sitten ryhtyä tekemään pizzaa. Jeps. Aloita aamusi tarmolla ja niin päin pois. Myönnän pienen krapulan olemassaolon.

 

Eilen tapasin kaksi kivaa ihmistä, Touhulan tädin ja Olmin (jo toisen kerran!). Laajensin blogimaailmatuttavuutta. Mikäs laajentaessa kun ympärillä on paljon hauskoja ja kivoja ihmisiä, joiden kanssa tulee toimeen kuin olisi tuntenut pidempäänkin. Tavallaan on, olemmehan lukeneet toistemme aivoituksia säännöllisesti. Minä taas otan ilmiselvästi takaisin kadotettua aikaa, nautin suunnattomasti kun saan jutella ihmisten kanssa rauhassa.

 

Istuskelimme aikamme Prisman Tsikosissa. Meillä päin kun paikalliset ovat karaoke-baareja, joissa istuskelevat karvaturrit tahtovat tehdä kovin tuttavuutta, niin rauhallinen ruokaketjupaikka on oikein hyvä vaihtoehto, kun tahtoo kuulla mitä toinen sanoo ilman ylimääräistä korinaa korvanjuuressa. Sitten kävelytin daamit mäen päälle. Puheenaiheet nyt levisivät kuin pullataikina, mutta hyvä pulla siitä tuli. Ainakin täytteiden puolesta. Ilta vierähti aina puolille öin, ennen kuin he poistuivat kuni tuhkimot konsanaan. Molemmilla taisivat tosin olla kengät jalassa.

 

Itse taas haahuilin vielä pari tuntia ennen kuin ymmärsin, että unensaantia auttaa kovin sänkyyn siirtyminen ja valojen sammuttaminen. Ihme hyyppä minäkin.

 

Kiitos vieraille, minulla oli kovin mukavaa! Kyllä nyt taas jaksaa (ainakin jos syö pizzaa aamupalaksi).