<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kotona kiiltelee kaikki muu paitsi ikkunat ja mieli. Allergiaoireen pahalaiset saivat minut eilen tarttumaan imuriin, moppiin ja pölyriepuun. Nyt ollaan liikkeellä joukolla; nenä valuu, silmät kutisevat ja sormivälit ovat auki. Onneksi on hyvä lääkitys, pari kertaa olen päässyt jopa imeksimään astmapiippuakin. Ikkunat ovat pesemättä, on parempi suorittaa se aamusella, ei ole vielä kuuma. Välineet on hankittu, ei ainakaan siitä jää homma kiinni. Katsotaan, miten tämä itse aiheutettu jano ja päänsärky sitten vaikeuttavat asiaa, kaikkea sitä vanha ihminen vielä keksiikin saunan päälle. Oman rymyjuhlan. Ja oikein pitkän kaavan mukaan.

 

Kaupasta korjasin mukaani kenkälankin ja harjan. Vieläkin menee luvattoman paljon rahaa kodin perustarvikkeisiin. Lankkia olen jo muutamaan otteeseen kaipaillut, kengistään pitää pitää huolta, etenkin jos niitä ei ole tolkuttoman monta paria. Jos jotain opin isäni isältä, se oli kenkien lankkaaminen. Hänen kiireetön rituaalinsa tapahtui aina sunnuntaiaamuisin, ennen kuin he menivät mummon kanssa kirkkoon. Seurasin kääpiöstä saakka vierestä, kun ukki asetteli kommutin päälle sanomalehtipaperia, lankin, harjan ja vanhan sukan tai muun pehmeäksi kuluneen vaatteen. Sitten kommuutille nostettiin kurasta ja pölystä puhdistetut lankattavat kengät. Mummon vaaleille kengille oli väritöntä rasvaa ja ukin kävelykengille tietysti mustaa.

 

Ensin osakseni tuli kiillotus, kun ikää tuli ukin mielestä riittävästi, sain levittää lankinkin. Ukilla riitti kärsivällisyyttä paremmin lapsenlapsille kuin omille lapsilleen, minulle on kerrottu, että hän oli ankara kasvattaja, uskoi siihen sananlaskuun, jossa vitsaa säästävä ei rakastanut lapsiaan. Lankkaamistouhusta eivät yleensä äiti ja mummo olleet mitenkään mielissään, pelkäsivät että kolmevuotias napero sotkisi itsensä ja paikat. Enpä sotkenut. Olen aina ollut siisti ja huolellisuuteen taipuvainen kakara. Miten minulla kuitenkin on sellainen tunne, että itse en vielä kolmevuotiselle lankkipurkkia käteen antaisi? Taidan olla sukuni naisten kannalla.

 

Parvekkeella oleskelleet chilit pääsivät uuteen suurempaan ruukkuun. Amppeliruukkuun väkersin pari yli jäänyttä hajuherneen tainta ja muutaman köynnöskrassin siemenen sekaan. Saa nähdä millaisen viidakon saan loppukesäksi aikaan. Jotenkin haaveilen sellaisesta vihreästä keitaasta, mutta parvekkeeni on aika kuuma paikka. Helvetistä seuraava. Nyt se helvetti on päässänikin. Ai ai, kuka käski?