<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mikä se on, kun sunnuntai-iltana nukkumaan mennessä on aina aloitettava työasioiden vääntely. Ahistushan siinä tulee ihmisenlapselle. Vääntelet, vatkutat ja vatuloit, selvää ei tule. Sitten vielä päälle nukut huonosti, niin arvaahan sen, että ei maanantaiaamu yleensä ole parhaasta päästä. Sosiaalisuuden aste kärsii.

Jos nyt jotain huumoria tilanteesta on revittävä, luettakoon sellaiseksi pukeutumiseni. Tunsin olevani nimittäin Lumppuja ja Lurexia blogin kohderyhmää parhaasta päästä vaatteita niskaan vetäessäni. Yllättäen kaikki vaatteet nimittäin oli ostettu Prismasta, viimeisinpänä Finnwearin musta paita alennusrekistä lauantaina. Eikä maksanut kuin kympin! Hyvä paita, kestää varmaan ikuisuuden.

Ottovelikin rymisteli paikalle juomien kanssa iltasella. Nyt ei satujatar-tädin tarvitse koko kesänä ostaa lonkeroa. Sitä nimittäin on, kokonainen laatikollinen. Mukavaksi tilanteen tekee se, että kotoani puuttuu sellainen Luonnonvoiman kokoinen moottoriturpa, joka usein tyhjensi kaiken alkoholin, mitä sattui kaapista löytymään. Siinä menivät muutaman kerran lahjaksi saamani kolmenkympin viinitkin ”parempiin” suihin, tai ainakin janoisempiin. Herranen aika, että minä vihasin sitä!

Nyt kun pääsisi jonnekin etsimään niitä korvasieniä. Voisin vaikka tämän työ nimisen jutun vähäksi aikaa unohtaa. Lomaankin on vielä 9 viikkoa.