<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Työmatkani on nykyisestä osoitteestani töihin ja takaisin niin pitkä, ettei minulla ole saumaa keretä kotiseudullani tekemään juurikaan minkäänlaisia ostoksia. Kaupassa kuitenkin kerkeän käymään, mutta sekä kampaajalle että postiin ehtiminen on kintaalla.

 

Eilen kyllästyin siihen, että pääkarvani hapsottavat joka suuntaan. Otin keittiösakset ja sulkeuduin kylpyhuoneeseen siiderimukin kanssa. Sitten napsin. Aikansa se kesti, mutta suurimman osan sain hoideltua. Sanotaanko näin, että onneksi minulla ei ole geometrisesti leikattu lyhyt tukka! Eikä edes tarvitse mennä leikkauttamaan sitä sellaiseksi omilta jäljiltään. Minun on pakko investoida myös parturisaksiin, jos tämä peli jatkuu.

 

Postissa on jo maanantaista saakka odotellu Buzzadoreilta tulossa oleva Philipsin mehulinko. Jotenkin nautin ajatuksesta, että sen saatuani voin puristella itselleni terveellisiä mehuja ja korvata vaikka ilta-ateriani sellaisilla. Huono puoli on tietysti siinä, että minun pitää buzzailla asiasta kymmenelle ihmiselle, mutta jos laite on hyvä, ei sekään tule tuottamaan suurta tuskaa ja ahdistusta. Arvaakohan tästä kukaan, mitä minulla on tästä lähtien tarjolla?

 

Muistakaa, että terveellisiä mehuja voi maustaa entistä terveellisemmiksi mm. rommilla tai vodkalla...

 

Bussissa onnistuin tälläämään itseni sellaisen naisihmisen viereen, joka piti todellakin kiinni saavutetuista eduista. Ei hän edes mitenkään erinomaisen lihava ollut, mutta kun täti-ihminen ei suostunut siirtymään yhtään, jouduin kököttämään puolella kankulla keikkuvassa bussissa läpi Helsingin. Eipä tullut torkkumisesta mitään. Ei myöskään lehdenlukemisesta eikä sinisistä ajatuksista. Pidin tangosta kiinni pysyäkseni penkillä.

 

Nyt otan kiinni hiirulista ja ryhdyn leikkaamaan liimaamaan askartelemaan.