<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen sain huutonaurukohtauksen lukiessani netistä Iltalehden höpitihöpitivappu-uutisia. Ogelissa oli grillikioskin myyjä saanut puukosta, kun oli mennyt peräämään maksua eväistä. Kuka hullu ensinnäkin antaa ruoka-annoksen katukeittiöstä ulos ennen kuin on saanut rahat? Ja sitten toisekseen, kun puukko on kaivettu esille, kannattaa juosta samantien takaisin kioskiin. Erityisesti minua ryhtyi naurattamaan kuitenkin kuvaus tekijöistä. ” Miehillä oli yllään suorat housut ja kauluspaidat, joiden päällä villapuserot ja pusakat. Puukottajalla oli yllään valkoinen pusakkamallinen takki.” Olivatko tekijät siis taksikuskeja vai vähemmistökansanryhmän edustajia?

 

Pohjois-Haagan asemalla aamulla ei naurattanut yhtään, kun jollakulla oli tullut pakoittava tarve puhua norjaa laiturille johtavissa portaissa. Ei ole sellaista juhlaa, etteikö siellä ole oksea ollut. Milloinhan VR tai kaupunki hankkii oksennuspusseja? Täsmäsijoituskohteena laiturille vievät portaat, jotka saavat pienen juhlijan pääparan pyörimään pahasti. ;-D

 

Tänään karkaan töistä kello hyvissä ajoin. Menemme ottoveljen kanssa shoppamaan, ennen kuin hän lähtee ruorimieheksi Tallinnan reissulle. Vonkasin jo tuliaisia, lisää savujuustoa, lonkerokeisi ja jotain muuta tärpeellistä. Hyvänen aika, että minulla on ollut hänestä iloa. On se vain ihanaa, että ihmisellä on edes muutama lojaali ystävä! Ja vielä mukava!