<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Harmitti eilen niin kovin, että murjotin itselleni. Vaikkei asia minusta johtunutkaan, murjotin, koska en osannut sanoa ei, ja siten menetin hauskan tapaamishetken kaupungilla. Onneksi osasin edes töissä hillitä itseni. Kotiin kun pääsin, katsoin Ruma Bettyn ja söin itseni kipeäksi. Sen jälkeen menin sänkyyn ja nukuin. Uni on hyvää hoitoa surkealle mielelle.

 

Hoito auttoi, nyt ei enää syletä silmittömästi. Harmittaa vaan. Sen lisäksi uutta angstia pukkaa päälle iltapäivällä olevan haastattelun takia. Vaatteetkaan eivät jostain syystä tänään istu päällä (siis sitäkään vähää kuin tavallisesti). Koen olevani epäsopiva, väärän muotoinen ja varmaan aivoissakin on joku vääränlainen reseptori.

 

Mutta näillä mennään (tässäpä sanonta, jota myös aina olen inhonnut). Parhaani teen tänäänkin. Jos ei tänään tärppää, niin sitten tärppää joku toinen päivä. Aikaahan on. Ainakin vielä toistaiseksi.

 

1598085.jpg

"Kasvimaa" pari vkoa sitten