<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

On sellainen iloisen huoleton olo. Hui hai. Töissä on raskasta ja rankkaa, henkilökohtaisella puolellakaan ei ole mitään hurraamista, mutta silti en jaksa stressata. Yskää ja nuhaa pukkaa, uni on vähissä, mutta kuitenkaan ei huoleta. Asioilla nyt vaan tuntuu olevan tapana järjestyä.

 

Niinpä minä odotan, että asiat järjestyisivät. Sillä välin voin lähteä tänään pienelle purjelaivaristeilylle, syömään ja vähän juomaan. Sitten ajattelin parin viinilasillisen voimin käydä ostamassa Kappahlin kanta-asiakasalennuksella pari (työ)rättiä. Odottelen huomista, jolloin se hyshys-asia todennäköisesti ratkeaa. Sitten jos hyvin käy, kerron asiasta pomolleni kolmen promillen kännissä kesäjuhlassa, että mie lähden nyt. Ai, ei ole hyvä ajatus? Jos käy huonosti, itken kollegoille, etten ikinä pääse pois. Ette suosittele sitäkään?

 

Mutta kävi niin tai näin, parhaani tein. Ja teen jatkossakin. Sekä nykyisessa työpaikassani, että uutta hakiessa. Kamalaa, kun on tällainen tiukkapipomoralisti. Mutta silti, tänään en välitä. En mistään. Jotain olen jättänyt taakseni, jotain löytyy edestä päin.

 

*Otsikkolainaus.