<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Arvasin, että ryhdyn aamusta näkemään työunia. Niinhän siinä kävi. Onneksi tekemistä riittää sekä kotona että töissä. Onneksi sain yhden kollegan houkuteltua mukaani, ei tarvitse aivan yksin huoltaa laumaa. Tai oikeastaan hän saa toimia viihdytysjoukkona sillä välin, kun rakentelen kokoustilan tarvikearsenaalin kohdalleen.

 

Kaikki on kunnossa, kuten muidenkin kokousten alussa, mutta kertaakaan en ole vielä päässyt yllätyksettä. Silti vähän jänskättää. Aina tapahtuu jotain odottamatonta, joka vaatii nopeita toimia, muutoksia tai uudelleensuunnittelua. Ihme olisi, jos niin ei nytkin tapahtuisi.

 

Esihenkilön kanssa jäi sopimatta sunnuntaityökorvaus. Itse taidan ehdottaa hänelle, että saisin sen vapaana. Esimerkiksi vaikka ensi viikonloppun voisin pidentää kolmeen päivää. Kotona on niin kiva olla, miihuloida olopöksyissä ja risaisissa paidoissa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minua on saada poistumaan kotoani.

 

Mutta turha miettiä niin kaukaisia asioita vielä, ensin on hoidettava kokous alta pois.