<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sen lisäksi, että aivoni ovat pakkautuneet täyteen nuhaeritteitä, naamani on palanut (laivareissulla istuin kannella, enkä huomannut palavani, kun tuuli ravakkaan) ja heinäkuisen kokouksen järjestelyt ovat levällään kuin Jokisen eväät, minulla menee ihan hyvin. Edelleen.

 

Puhelin on latauksessa ja aion kantaa sitä mukanani jopa eriöön. Odotan kiihkeästi sen soimista. Toivottavasti ei hotelli helpotuksessa ollessani kuitenkaan.

 

Muuta ei nyt tipu niistämisen seasta. En ymmärrä, miten jaksan käydä firman kesäjuhlassa edes tunnin verran näyttäytymässä. Sillä saa jo esihenkilön tyytyväiseksi. Sikäli jos hän vain itse tulee paikalle, maailmanmatkailu välillä rasittaa. Miksi toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset?