<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihan mahdotonta taas tämä töihin keskittyminen. Etsin ruokaohjeita ja haaveilen toisesta työpaikasta. Ei nyt juuri vähempää voisi kiinnostaa kuttumaisten ulkomaan ihmeiden vaatimukset, toiveet ja halut kuun vaihteessa olevan kokouksen kanssa. Etenkin kun ne tuntuvat olevan koko lössi jokseensakin hankalia ihmisiä. Ylimääräiset palvelukset ovat hankalia.

 

Mutta kai tämä tästä vielä. Otan itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn tilailemaan vaikka lounaita, päivällisiä ja oheisohjelmia. Mieluummin kyllä miettisin vaikka juhannuspäivän tarjoomusten reseptejä. Tahdon tehdä gluteenitonta mutakakkua. Ja mansikoita, marinoituina tai ilman marinadia. Sen lisäksi pitää taas poiketa Wotkinilla kylässä. Maggaraa... (tähän voitte kuvitella kuolavanan roikkumaan toiseen suupieleeni).

 

Inhottaa odottaa puhelimen soimista. Etenkin kun tiedän, että se kuitenkin soi juuri silloin kun olen aloittanut yhden tärkeän kokouksen. Sitten joudun kuuntelemaan esihenkilöni kuttuilua kokouksen aikana vastatuista puhelimista. Itse tekee sitä samaa "nyt minun on kyllä aivan pakko vastata tähän puheluun", mutta eihän se tietenkään meitä maanmatosia moinen koske.

 

Entäs jos vain karkaisi? Jättäisi tietokoneen auki ja tämän fileen auki? Saisivat lukea jännittävän elämäni viime vuosien vaiheet. Ei varmaan tarvitsisi enää takaisin tulla. En uskalla kuitenkaan. Pöh.