<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen kun tulin kotiin, painoivat sekä maha, että kassi. Tuli sitten syötyä pitkän kaavan mukaan. Sen lisäksi nautimme terveellistä kälätystä ja jorinaa, maustettuna kunnon naurulla. Ystävän seura tekee ihmiselle hyvää.

 

Kassissa minulla olivat unelmakevyet espanjalaiset, punaiset mokkakenkäni (joilla todennäköisesti tulen vielä taittamaan nilkkani ja niskani). Niin kuin aina, kenkiä pitää taas sisäänajaa kotioloissa. Vasen painaa etureunasta. On se sitten kumma, ettei yhdetkään kengät voi vain humpsahtaa jalkaan, aina pitää venyttää ja vanuttaa. On kuin ihmissuhteidenkin kanssa, venytetään, vanutetaan, muokataan sekä kenkää että jalkaa, ja sitten juuri kun on saatu se sopivaksi, tulee reikä jonnekin, eikä edes suutari voi paikata. Höh.

 

Painavaksi kassin teki Ruotsin lahja maailman keittiöille, Skeppshultin valurautainen mortteli. Tekisi mieli ostaa monia muitakin potteja ja patoja kyseiseltä yritykseltä. Ehkä sitten seuraavassa elämässä, nyt tyydyn mortteliin. Kyllä taas aikaa vierähti Stockan tavarataivaassa, mihin kaikkeen ihminen tarvitsee niin paljon erilaisia vermeitä? Mutta hienojahan ne ovat. Ja helevetin kalliita.