<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tilasin kirjoja lomalukemiseksi. Eilen sain jo ensimmäisen lähetyksen, siellä olivat Eleanor Hermanin Kuningattarien rakastajat, Fred Vargasin Painu tiehesi ja Donna Leonin Verikivet. Postissa noutamista odottelevat Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Dean Koontzin Odd Thomas. Minähän sanoin, minulla on paljon kiinni otettavaa. Tällä lukuvauhdilla en tosin koskaan saa kuilua kurottua umpeen, mutta jos saisin edes madallettua sitä hivenen.

 

Olen tästä keuhkonnut aikaisemminkin, mutta vielä kymmenisen vuotta sitten luin kirjan päivässä, parhaana kaksi. Avioliitto teki minusta hermoraunion, en osaa enää keskittyä lukemiseen kuin harvoin. Luonnonvoima oli tavallaan kateellinen kirjoille suomastani huomiosta, hän ei osannut tai halunnut antaa lukemisrauhaa. Lakkasin pikkuhiljaa lukemasta. Uudelleenopettelu käy työstä.

 

Parhaiten lukeminen onnistuu sängyssä. Kerään kaikki tyynyt selkäni taakse, sytytän kunnon valon (erittäin tärkeätä vanheneville silmille) ja riisun silmälasit. Ensimmäisillä sivuilla ajatus vielä harhailee, mutta sitten alkaa kirja viedä (jos on hyvä kirja, huonot jätän jo suosiolla kesken). Aikaisemmin oli pyhäinhäväistys, jos lopetin lukemisen kesken. Kerta jonkun aloitti, oli se myös lopetettava. Nyt ei ole enää varaa moiseen ylellisyyteen. Luen vain kirjaa, jonka kanssa viihdyn.

 

Nyt otin työmatkalukemiseksi Donna Leonin laukkuuni. Se on riittävän kevyt, mutta kuitenkin mielenkiinto pysyy yllä. Pitäähän minun alkaa harjoittelemaan ensiviikkoista lomaani varten. On tosin muitakin suunnitelmia, matkustan rannikkoa ylöspäin ja maalaan yhden hyllykön. Tosin päivastaisessa järjestyksessä. Toiseen lomaosioon elokuulla jäävät vierailu äiteen leipiin, veljen lapsen rippijuhlat ja muutaman savokarjalalaisen ystävän tapaaminen.

 

Mutta eipäs vielä mennä sinne, lomahaaveisiin. Töitä riittää pari päivää. Kukkaset kasvavat parvekkeella. Alkaa vihdoin se toinenkin hajuhernes kukkia.

 

1737836.jpg

 

Heh, huomaatteko tuossa laatikon oikessa sivussa olevat bambuverhot? Nekin aion asentaa lomallani kattoon. Paljon kaikenlaista jännää touhua luvassa. (Toisaalta jos antaisi ottoveljen tehdä sen, niin se tuntisi itsensä mieheksi. Se on kuulema miehille tärkeää... ;-D)