<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Voileipäkakun tekeminen on tähän saakka tuntunut erittäin helpolta. Aikaavievä prosessihan se on, melkoista piperrystä, mutta ihan mukavaa. Jos ensimmäinen onnistuu, voitte olla varmoja, että ryhdyn kakkukeisarinnaksi. Tylsin vaihe oli leivän kuorien leikkely, gluteeniton leipä kun tuppaa hajoamaan herkästi.

Nenä on ensimmäisen kerran auki useampaan päivään. Onpa kiva, kun saa happeakin aivan toisella tavalla. Ihana, kun niistämisellä saa vihdoin jotain tuloksiakin aikaan!

Ennen peli-iltaa pitäisi vielä käydä teetättämässä toinen turvalukon avain. Ensin ajattelin sarjoittaa lukon uudelleen, mutta paskat. Kallista touhua ja aika pieni todennäköisyys, että rosvolla olisi juuri minun avaimeni käytössään. Puhumattakaan, että pilttuuni sisältö olisi kiinnostavaa. Eihän täällä ole mitään varastettavaa, ei koruja eikä rahaa. Kodin elektroniikkakaan ei ole kiinnostavimmasta päästä, vanhaa ja käytettyä, se mitä on.

En siis ryhdy hätävarjelun liioittelijaksi, vaan hankin toisen avaimen ja ryhdyn käyttämään turvalukkoa. Voi kun minä olen fiksu!