<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävin sitten alennusmyynneissä eilen. Löysin kaikkea kivaa. Ongelmaksi muodostui, että tarvittaviin alennuksiin oikeuttava kortti oli kotona. Niin olivat kaikki muutkin kanta-asiakaskortit. Niitä on muuten aivan kamalasti! Minulla on erillinen korttilompakko täynnä erilaisia kortteja. Ovathan siellä tosin kirjastokortti, elinluovutustestamentti, ammattiosaston kortti, verenluovutuskortti ja muutama muukin, mutta enimmäkseen erilaisia kanta-asiakkuustodistuksia. En olen mitenkään varma, että tarvitsen kaikkia. Pitää varmaan suorittaa karsinta.

 

Onneksi kaupan täti lupasi laittaa ostokseni syrjään. Pääsen tänään takaisin kaupunkiin. Löysin nimittäin niin hyvän pellavajakun, että jo yksin se on pelastamisen arvoinen. Tällä kertaa aion tarkistaa kaiken oleellisen mukanaolon. Myös bussikortin, avaimet ja puhelimen.Taidan olla tuleva dementikko. Voin yrittää lohduttautua ajatuksella, että lähes koko elämäni on netissä. Jos vanhainkodissa joku kysyy jotain, mitä en muista, pyydän vain tarkistamaan blogista. Ovelaa.

 

Parvekkeella on nyt hieno pöytä. Ehkä hivenen liian suuri, mutta oikea pöytä. Vaaleansininen. Upee. Ei luuhistu kastuessaan. Se lähti mukaani Hakaniemen Etolasta. Torilta nappasin ½ litraa mansikoita ja rasiallisen vadelmia. En voinut vastustaa niitä. Vietin selväpäisen illan lukien ja katsellen kuvalaatikkoa. Tuli todella tylsää ohjelmaa.

 

Sen sijaan lukemani kirja on aivan tolkuttoman upea. Luen Margaret Atwoodin Oryx ja Crake teosta. Upea tarkoittaa tässä tapauksessa ahdistavaa, mutta kiehtovaa. Kaikki muut ovat tietysti jo lukeneet sen. Mutta niinpähän minulta on lukematta noin kymmenen menneen vuoden muutkin merkkiteokset. Onpahan kuulkaa jotain tekemistä.