<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaksi viikkoa on lyhyt aika. Lohdutan itseäni, että parin työviikon jälkeen minulla on pari viikkoa lisää lomaa. Nyt vain mielelläni olisin pitänyt ne samaan syssyyn. Jossain tv-ohjelmassa joku viksu totesi, että vasta neljän viikon yhtenäinen katkos työelämästä takaa rentouttavan loman. Valitettavasti työnantaja saa määrätä lomanpitoajan. Olisi rentouttavaa nähdä muutakin kuin vain painajaisia.

 

Mielelläni viettäisin vielä aikaa kotona. Täällä kun on oma sänky ja muutama muukin oma asia. Minusta on tulossa kotikissa.

 

Mutta poissa kävin. Vaasassa ohjelma oli tiivis, perjantaina grilli-ilta (itikat tekivät tuttavuutta jalkojeni kanssa), lauantaina ensin Tikanojan museon Kenkä-näyttely, sitten vielä bonuksena Kuntsin kierros, niihin kun pääsi samalla lipulla. Molemmat olivat mielenkiintoisia tavallaan. Enpä ole niin paljon erilaisia kenkiä nähnyt samassa paikassa. Sitä paitsi naiselle kenkä on muutakin kuin kenkä, se on koru, statussymboli ja jatkuvan himon kohde. Olen vanhoilla päivilläni ryhtynyt kehittämään ymmärrystä Imelda Marcosia kohtaan.

 

1783083.jpg

 

Kerkesin ottaa pari kuvaa, ennen kuin minulle kerrottiin, ettei kuvia saa ottaa. Anteeksi.

 

1783085.jpg

 

Kuntsi on todella hyvä modernin taiteen museo. Pieni ja kompakti. Vetää pienuudessaan tosin vertoja Kiasmalle. Sitä paitsi, Kuntsilla on todella kivoja tavaroita täynnä oleva kauppa alakerrassa. Vinks vinks, jos asut Vaasan seudulla ja lahjaa olet vailla, tai vaikka piristystä omaan päivääsi. Samalla tuet kulttuuria.

 

Lauantain ohjelmaan kuului vielä ruuantekoa, ruuan nauttimista, juoman nautiskelua, meikkaamista, terassilla istumista ja kierrätyskeskusvierailu. Sen olisin voinut jättää väliin. Kamala baari. Tai niin pitkään kiva, kun siellä esiintyi Nordman, mutta sen jälkeen ravitsemusliike Waild olisi puolestani vaikka saanut palaa. Not my cup of tea, taidan olla enemmän pubityyppiä.

 

Sunnuntai meni krapuloidessa ja maanantaina siirryin Kokkolaan. Ajelin ilmastoidulla bussilla kauniin etelä- ja keskipohjanmaalaisen maiseman läpi. Se olikin miellyttävä tapa tutustua seutuun, mutta ei sovi kiireiselle. 150 kilometrin matkaan meni kolme tuntia.

 

Kokkolassa pääsin toiveeni mukaisesti mökille, saunomaan ja seurustelemaan ystäväpariskuntani kanssa. Lapset alkavat olla niin suuria, että vanhemmatkin saavat jo hivenen huoahtaa. Lapsista vanhempi tosin alkaa olla "pienet padot" vaiheessa, kaikki aikuisten puhuma kiinnostaa.

 

1783088.jpg

 

Mökiltä kun tulimme, kävimme vielä shoppailemassa. Löyisin pari kivaa työhuivia ja sain ystävättäreltäni vielä kolmannen, silkinohuen mustavalkoisen Marja Kurjen huivin. Hän kun ei käytä, värit ovat väärät. Kiitin kiltisti ja kietaisin senkin mukaani. Upea huivi.

 

Eilinen paluumatka oli viiden tunnin kidutus. Junassa kai olevinaan oli ilmastointi, muttei se enää pysynyt kuumuuden mukana. Ahdisti. Sen lisäksi unohdin ostaa itselleni uutta lukemista, junan ravintolavaunusta ostin Iltiksen ja luin sen pari kertaa kannesta kanteen. Kynääkään ei ollut, että olisin voinut täyttää ristikkoa. Seuraavalla kerralla minun on pakko raahata mukanani kaksi kirjaa.

 

1783094.jpg

 

Tällaisen tyypin kanssa odottelin junaa. Taisi olla tippunut pesästään.

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotona taas. Parvekekasvitkin pelastuivat. Matkoilla on kivaa, mutta vielä kivempi on päästä kotiin. Molemmat vanhempanikin lähestyivät minua eilen, heidän asunto-osakkeensa on käynyt kaypaksi. Kun nyt vain ymmärtäisivät käyttää kauppasumman omaksi ilokseen, eivätkä jakaisi sitä meille lapsiksi kutsutuille barrakudoille ja piranjoille. Minua he ainakin ovat auttaneet jo liikaakin, kyllä nelikymppisen akan pitää tulla toimeen omillaan.