<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jos Suomessa on keskimäärin kymmenen hellepäivää vuodessa, on erittäin vaikea muistaa kantaa vesipulloa mukanaan joka paikkaan ja kaiken aikaa. Unohdin sen äskenkin, kun läksin Prisma-keikalle.

 

Lämpimällä ilmalla liikkuminen lisää hikoilua ja suolojen eritystä. Siitä voi tulla huono olo. Ensin meinasin kupsahtaa hyllyjen väliin naistenvaateosastolla, kun alimmalta hyllyltä haalin alupöksypakettia mukaani. (Meidän Prisma on sitten ihan paska, mustia sloggeja vain hajakokoja eikä kesäpaketissa laisinkaan. Vaihdanko kauppaa vai annanko palautetta?)

 

Toisen kerran heikotus iski vihannesosastolla. Lakkasin ajattelemasta mitä syön tänään, kävin ½ l pullon sokeriPommaccia ja olin pyötyä kassalla. Minua etoo. On ruiveli. Joko minulla on auringonpistos tai sitten toin lapsiperheestä oksettipaskattitaudin mukanani. Näinköhän tuota uskallan huomenna lähteä minnekään kotoani? Olisi nimittäin tarkoitus päästä syömään. Onko minusta syöjäksi, vai ryhdynkö asustelemaan vessassa?

 

Yksi tarinan opetuksista kuitenkin on, että kannattaisi vesipulloa kantaa mukanaan. Edes ensiavun omaisesti. Tyhmä.