<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kiinalaisten nimi Suomelle kaipaa päivittämistä. Ei Suomi mikään Tuoksuvien Orkideojen Maa ole, vaan tuoksuvien porttikongien maa. En ymmärrä, kenellä talossamme on perverssi hinku kusta hissikuilun pohjalle. Sitähän ei nimittäin siivoamaan pääse. Tänä aamuna asetoni leijaili niin vahvasti ja voimakkaasti, että olin pyörtyä, kun pölähdin rappuun.

 

Kunpa joku keksisi sellaisen paimenpoikavirralla varustetun maton, jota voisi viritellä sopiviin kohtiin. Sillä olisi käyttöä muuallakin kuin vain meidän porttikäytävässämme. Miettikääpäs, tässä on taas muutama ”kansanjuhla” tulossa; koululaisten lomanlopettajaiset, art goes kapakka, Helsingin juhlaviikot, taiteiden yö. Kansa juo ja pissii. Viritellään sopiviin porttikongeihin paimenpoikamattoja ja odotellaan tuloksia. Eiköhän muutaman tärskyn jälkeen opita käyttämään bajamajoja. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että julkisia vessoja riittää.

 

Muita huomioita; olen ollut vahingossa selvin päin puolitoista viikkoa. En ole edes sitä yhtä siideriä rempaissut. Tautitilanne tietysti auttoi viime viikonloppuna, mutta eipähän ole tehnyt mielikään. Ei mitään. Outoa, tänään varmaan pitää käydä Alkossa. Voisi kyllä tehdä jotain oikeata ruokaakin. Olen viikon ajan syönyt töissä ja napostellut kotona jotain pientä, ei vaan ole ollut nälkä. Se saisi jäädä pysyväksi olotilaksi, eilen nimittäin vahingossa nappasin numeroa pienemmät farkut sovituskoppiin ja sain jopa kiinni ne. Ihmettelin tosin, että mikäs mikäs kun vähän kinnasi. Kohta ei enää kinnaa tällä menolla, tofu ja soija laihduttavat. Ja vihannekset.

 

Voi ällö, mitä terveystouhua, saisi pian loppua tämä työpäivä, lupaan ryhtyä hunningolle. Tervetuloa vaan mukaan!