<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olo on parempi, olen siirtymässä takaisin kiinteään olomuotoon. Se siitä. Tuskin tahdotte kuulla enempää asiasta, tämäkin saattoi olla liikaa.

Sitten sana-assiosiaation riemuvoitto, blondi suihkussa: pesin hiuksiani ja mietin, pitääkö pestä vielä erikseen korvantaustat. Luonnonvoima nimittäin hankasi omia korvantaustojaan vahvasti ja voimakkaasti saippuan avulla, hänen mukaansa ne muuten jäivät inhottavan liukkaiksi. Ei minulla vain. Minun korvantaustani eivät edes likaannu, en ainakaan ole huomannut.

Siitä siirryin pohtimaan sanontaa ”märät korvantaustat”. Omani olivat aivan litimärät siinä vaiheessa. Kun ihmisellä on vähän kokemusta, hänellä on märät korvantausta. Liittyykö se pesemiseen vai ovatko ne vielä syntymämärät? Mutta korvathan painuvat päätä myöten, eivät taustat pääse kastumaan syntyessä. Syntymän jälkeen tietysti lapsi pestään...

Lapsesta taas tuli mieleen yhden työkaverin vastasyntynyt, jonka kuvan toimitin firman lehteen. Toimittajapoikanen kehaisi, miten kaunis lapsi oli, vastasin että se näytti aivan ihmiseltä, eikä siinä ollut karvoja väärissä paikoissa. Poika totesi vastausmeilissään, että minulla ei taida olla omia lapsia. Mistähän se sen arvasi?