<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ajatukset pomppivat kuin aropupuset. Pari hyvää vaihtoehtohommaa löytyi, mutta kirottu kiire kun on loman jälkeen, en meinaa keretä keskittyä edes hakemusten tekemiseen. Mineen ymmärrä. Jos olen näin korvaamaton, miksi sitä ei huomioida esimerkiksi palkassa? Sekin kun pehmentäisi ainakin hetkeksi tätä poistumisen kutkaa.

 

Henkilökohtaisessa elämässäni olen myös onnistunut sullomaan jokaisen illan tällä viikolla täyteen jotain ylimääräistä ohjelmaa (paitsi eilen nukuin). Voi viisasten kirja. Minä kuulkaa kirjoittelen sitten joskus kun minulla on aikaa. Nyt ei ole. Prkl. (Jos olisi, voisin kirjoittaa vaikka runon, ihastella Malminkartanon uusittua rautatieasemaa, edelleen kaivaten tosin graffiteja, tahtoa sieneen uudelleen, pohdiskella eroa, siitä kun on melkein vuosi, miettiä milloin kerkeän etsiskelemään varastokoppiani – joo, kohta olen vuoden asunut, enkä vielä ole sitä tarvinnut, avainkin olisi.)

 

Mutta minäpä harrastan työpaniikkia. Pomp pomp pomp.