<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koska olen jälleen ”hilpeä” oma itseni, lakkaan pyörimästä itsesäälissä. Kai se on lusittava tämäkin elämä. Ei kai tässä muutakaan voi. Jos on lusikalla annettu, ei toinne kauhalla vaatia.

 

Kynä- ja karkkipäivillä ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Taisin tosin keksiä esi-ihmeelleni ameriikan maalle lähetettävän joululahjan. Juma, olen minäkin ammatin valinnut, hankkia nyt lahjoja täysin tuntemattomille ihmisille toisen puolesta! Se on sitten joulu-sana mainittu, johan tuo oli aikakin. Toissa päivänä valkkasin firmalle joulukorttia nimittäin.

 

Omaa jouluani odottelen kerrankin rauhallisissa merkeissä. Vielä kun sain verokarhulta terveiset, että olen säästänyt itselleni pienoisen joulubonuksen, niin saan ainakin kattilat täyteen herkkuruokaa. (Jope Ruonansuun äänellä: viinaa...) Kauas on kuitenkin pitkä matka, kolme kuukautta ja kolmisen viikkoa.

 

Eteen päin, sanoi mummo lumessa.